Rauta(II)kloridi
| Rauta(II)kloridi | |
|---|---|
_chloride_anhydrate.jpg) |
|
-chloride-xtal-sheet-3D-balls-A.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | FeCl2 |
| Moolimassa | 126,75 |
| Ulkomuoto | Kellertävää tai vihreää kiteistä ainetta[1] |
| Sulamispiste | 677 °C[2] |
| Kiehumispiste | 1023 °C[2] |
| Tiheys |
3,16 g/cm3 (anhydraatti) 2,39 g/cm3 (dihydraatti) 1,93 g/cm3 (tetrahydraatti)[2] |
| Liukoisuus veteen | 685 g/l (20 °C)[1] |
Rauta(II)kloridi eli ferrokloridi (FeCl2) on Fe2+- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa pelkistimenä, muiden rautayhdisteiden valmistukseen, vedenpuhdistuskemikaalina ja orgaanisen kemian synteeseissä. Luonnossa yhdistettä esiintyy lawrensiittimineraalina.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kidevedetön rauta(II)kloridi on huoneenlämpötilassa kellertävää kiteistä ainetta. Yhdisteen kiderakenne muistuttaa kadmiumkloridin rakennetta. Lisäksi tunnetaan kidevedelliset mono-, di-, tetra- ja heksahydraatit (FeCl2·H2O, FeCl2·2H2O, FeCl2·4H2O ja FeCl2·6H2O). Nämä ovat väriltään vihreitä tai sinivihreitä. Kidevesi poistuu yhdisteestä vaiheittain kuumennettaessa. Rauta(II)kloridi liukenee erittäin hyvin veteen muodostaen vihertävän liuoksen, joka on heikosti hapan. Yhdiste liukenee myös etanoliin, asetoniin ja hyvin vähäisessä määrin dietyylieetteriin. Rauta(II)kloridi on vahva pelkistin ja hapettuu helposti rauta(III)kloridiksi. Kloridi-ionien kanssa rauta(II)kloridi reagoi muodostaen kompleksisen tetrakloroferraatti(II)ionin ([FeCl4]2-).[1][4][5][6][7][8]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kidevedetöntä rauta(II)kloridia voidaan valmistaa pelkistämällä rauta(III)kloridia vedyn avulla. Toinen tapa on kuumentaa metallista rautaa 700 °C:n lämpötilaan vetykloridivirrassa. Tetrahydraattia voidaan valmistaa liuottamalla rautaa laimeaan vetykloridiliuokseen.[1][4][5][6]
- 2 FeCl3 + H2 → 2 FeCl2 + 2 HCl
- Fe + 2 HCl → FeCl2 + H2
Rauta(II)kloridia käytetään muiden rautayhdisteiden, erityisesti magneettisina pigmentteinä käytettävien rautaoksidien ja -oksidihydroksidien valmistukseen. Se voidaan myös pelkistää erittäin puhtaaksi raudaksi. Muita käyttökohteita ovat muun muassa käyttö pelkistimenä ja vedenpuhdistuskemikaalina erityisesti kromaattien saostamiseen. Orgaanisen kemian synteeseissä ainetta voidaan käyttää pelkistimenä, katalyyttinä sekä ferroseenin ja muiden orgaanisten rautayhdisteiden valmistukseen.[4][5][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 240. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Haynes, William M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. (97. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)
- ↑ Iron(II) chloride (Rauta(II)kloridi) Käyttöturvallisuustiedote. 25.10.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.12.2020.
- ↑ a b c Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 27.8.2017
- ↑ a b c Egon Wildermuth, Hans Stark, Gabriele Friedrich, Franz Ludwig Ebenhöch, Brigitte Kühborth, Jack Silver & Rafael Rituper: Iron Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 27.8.2017
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 553. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1442. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.8.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Andrew D. White & David G. Hilmey: Iron(II) Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 27.8.2017.