Fernando de la Rúa

Fernando de la Rúa
Virallinen muotokuva (1999).
Argentiinan 49. presidentti
10. joulukuuta 1999 – 20. joulukuuta 2001
Varapresidentti	Carlos Álvarez
Edeltäjä	Carlos Saúl Menem
Seuraaja	Ramón Puerta
Henkilötiedot
Syntynyt	15. syyskuuta 1937 Córdoba, Argentina
Kuollut	9. heinäkuuta 2019 (81 vuotta) Buenos Aires, Argentina
Puoliso	Inés Pertiné
Tiedot
Puolue	Unión Cívica Radical - UCR
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Fernando de la Rúa Bruno (15. syyskuuta 1937 – 9. heinäkuuta 2019) oli Argentiinan presidentti 10. joulukuuta 1999 – 21. joulukuuta 2001. Hän oli Unión Cívica Radicalin ja FrePaSon Työn, oikeuden ja koulutuksen liiton listan ehdokkaana.

De la Rúa on kotoisin Córdobasta. Hän kävi sotilaskoulua ennen lähtemistään oikeustieteen opintojen pariin Córdoban yliopistoon. Politiikkaan hän lähti aikaisin, ja vuoden 1973 vaaleissa hänet valittiin Buenos Airesista senaattiin. Muutaman kuukauden myöhemmin hän oli veteraanipoliitikko Ricardo Balbínin varapresidenttiehdokkaana radikaalipuolueen riveistä. Vain 36-vuotiaana varapresidentiksi pyrkivä De la Rúa sai tuolloin lempinimen Chupete (tutti).

Demokratiaan palaamisen jälkeen 1983 De la Rúa valittiin edustajainhuoneeseen ja pyrki uudelleen senaattiin 1989, mutta jäi ulkopuolelle suuremmasta äänimäärästään huolimatta. Vuonna 1996 hänestä tuli ensimmäinen Buenos Airesin suoraan valittu pormestari, missä virassa hän oli ennen lähtemistään vuoden 1999 vaaleissa Allianzan presidenttiehdokkaaksi. Hiljaisena, rehellisenä ja tylsänä pidetty De la Rúa arvosteli Menemin hallinnon korruptiota ja erikoisuuksia. Hän voitti saaden lähes puolet äänistä. Allianza ei saanut kuitenkaan haltuunsa enemmistöä senaatissa ja edustajainhuoneessa.

De la Rúan kautta leimasi jatkuva talouskriisi, koalitiohallituksen keskinäiset riidat, hallituksen toimettomuus ja kykenemättömyys hillitä korruptiota. Hänen talousministerinään oli Domingo Cavallo, joka oli myös Menemin hallituksessa.

Hän joutui eroamaan virasta joulukuun 2001 mellakoissa pääkaupungin keskiluokan noustua barrikadeille iskulauseen ¡que se vayan todos! alla kolmatta vuotta jatkuneen kriisin jälkeen ja hallituksen estettyä rahan nostaminen pankeista dollareissa (ns. corralito). FrePaSon ministerit lähtivät hallituksesta ja De la Rúa jäi ilman tukea.

De la Rúaa syytettiin myöhemmin lahjonnasta ja hänen väitetään luvanneen senaattoreille miljoonia 2000 saadakseen työlakinsa läpi. Hänen osuuttaan viiden kuolemaan vuoden 2001 mellakoissa tutkitaan myös.

De la Rúa oli naimisissa Inés Pertinén kanssa ja heillä on kolme lasta. Hänen vanhin poikansa Antonio de la Rúa oli kihloissa kolumbialaisen laulaja Shakiran kanssa.