Ferdinand II (Toscana)
Ferdinand II (ital. Ferdinando de’ Medici; 14. heinäkuuta 1610 – 24. toukokuuta 1670)[1] oli Toscanan suurherttua vuosina 1621–1670. Hänen pitkällä valtakaudellaan Toscanan taloudellinen ja poliittinen valta alkoi heiketä.
Medicin sukuun kuulunut Ferdinand tuli Toscanan suurherttuaksi vain 10-vuotiaana isänsä Cosimo II:n kuoltua. Aluksi valtaa käyttivät sijaishallitsijoina hänen äitinsä, Itävallan Maria Magdalena, ja hänen isoäitinsä, Lothringenin Kristiina, jotka eivät kyenneet rakentavaan yhteistyöhön. Alaikäisen Ferdinandin opiskellessa Roomassa ja Wienissä Toscanan valtiontalous ja oikeuslaitos ajautuivat huonon hallinnon vuoksi rappiolle, ja ylenmääräisiä etuoikeuksia saanut aatelisto kävi yhä itsetietoisemmaksi. Valtakuntaansa palannut Ferdinand II julistettiin täysi-ikäiseksi 17-vuotiaana vuonna 1627, mutta hän päätti edelleen jakaa vallan äitinsä, isoäitinsä ja lisäksi nuorempien veljiensä kanssa. Ferdinand toimi määrätietoisesti vuoden 1630 Firenzen ruttoepidemian aikana, mutta muuten hän ei osoittautunut valtiomiehenä edeltäjiensä veroiseksi.[1]
Ferdinand II piti Toscanan puolueettomana kolmikymmenvuotisessa sodassa ja vuosien 1628–1631 Mantovan perimyssodassa. Hänen aikanaan Toscanan suhteet paavinistuimeen olivat ongelmalliset. Hän luovutti vuonna 1633 entisen opettajansa ja suojattinsa tiedemies Galileo Galilein pyhän istuimen tuomittavaksi tämän oppien vuoksi. Ferdinand II meni vuonna 1634 naimisiin Urbinon herttuakunnan perijättären Vittoria della Roveren kanssa, mutta koska kyseinen herttuakunta oli jo kahdeksan vuotta aiemmin liitetty Kirkkovaltioon, Ferdinand sai avioliiton seurauksena käsiinsä vain suvun irtaimen omaisuuden. Ferdinand liittoutui vuosien 1641–1644 ensimmäisessä Castron sodassa lankonsa, Parman herttua Odoardo Farnesen kanssa paavi Urbanus VIII:tta vastaan, mutta saavutetusta voitosta huolimatta rauhansopimus ei hyödyttänyt Toscanaa.[1] Ferdinandin kuoltua vuonna 1670 Toscanan hallitsijaksi tuli hänen poikansa Cosimo III. Ferdinandin toinen poika oli kardinaali Francesco Maria de' Medici, joka peri äitinsä kautta Roveren ja Montefeltron herttuan arvon.
Ferdinand II tunnettiin myös tieteiden suosijana. Hän kannusti veljeään, kardinaali Leopoldo de’ Mediciä perustamaan vuonna 1657 tieteellisen seuran Accademia del Cimenton.[1] Ferdinandia pidetään yhtenä lämpömittarin keksijöistä, sillä hänen johdollaan kehitettiin vuonna 1654 ensimmäinen umpinainen nestelämpömittari, joka tunnetaan virheellisesti myös Galilein lämpömittarina.[2][3] Hän mahdollisesti kehitti myös ensimmäisen lauhduttamiseen perustuneen kosteusmittarin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ferdinand II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.9.2017.
- ↑ Peter Loyson: Galilean Thermometer Not So Galilean (englanniksi) Journal of Chemical Education 27.7.2012. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Mary Bellis: The History of the Thermometer (englanniksi) Thoughtco.com 17.4.2017. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Condensation hygrometer (englanniksi) Museo Galileo. Viitattu 11.9.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand II (Toscana) Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
