Felix Klink
Felix Georg Klink (6. lokakuuta 1897 Kivennapa – 10. syyskuuta 1960) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Aleksanteri Klink ja Maria Plado. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Elsa Tiilikan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klink kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1922. Klink suoritti kenttätykistön kapitulanttikoulun vuonna 1921 ja reserviupseerikoulun vuosina 1922–1923 ja taktiikan soveltamiskurssin suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klink työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 16. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin sotapalvelukseen kykenemättömänä pataljoonan täydennysjoukkoon 7. maaliskuuta 1917 ja laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klink palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja astui 11. huhtikuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi sekä 1. ja 2. pataljoonan konekiväärikomppanioissa 18. toukokuuta 1919 saakka. Hän otti osaa retkikunalla taisteluihin muun muassa Vitelessä, Tuuloksessa ja Aunuksen kaupungissa. Aunuksen retkikunnalta palattuaan hän liittyi vapaaehtoisena 26. syyskuuta 1919 Pohjois-Inkerin vapaajoukkoihin, missä hän toimi 7. komppanian päällikkönä ja palveli vapaajoukoissa 30. joulukuuta 1920 saakka. Hän otti osaa vapaajoukoissa taisteluihin muun muassa Kirjasalossa. Sotaretkiltään palattuaan Klink astui armeijan palvelukseen 1. maaliskuuta 1921 vääpeliksi ylennettynä Jääkäritykistörykmenttiin, josta hänet siirrettiin 23. joulukuuta 1921 Kenttätykistörykmentti 1:een, missä hän toimi koulutusaliupseerina, nuorempana upseerina ja majoitusmestarina. Klink erosi armeijasta 30. maaliskuuta 1925 ja muutti Räisälään, missä hän ryhtyi viljelemään maata. Maanviljelyn ohella hänellä riitti tarmoa toimia paikallispäällikkönä Räisälän suojeluskunnassa 15. lokakuuta 1925 – 1. helmikuuta 1929 välisenä aikana. Vuoden 1930 huhtikuun alussa hän astui Waldhofin tehtaiden palvelukseen Käkisalmelle, missä hän työskenteli varastonhoitajana ja sähkötöissä 10. tammikuuta 1931 saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klink otti osaa talvisotaan 3. Kuormastokomppanian päällikkönä, josta hänet siirrettiin myöhemmin kuormastopäälliköksi Kenttätykistörykmentti l:een. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Huoltokoulutuskeskuksen 4. Autokomppaniaan, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 Jalkaväenkoulutuskeskus 2:n komendantiksi. Hänet vapautettiin palveluksesta vuonna 1942. Sotien jälkeen hän toimi muun muassa Parikkalassa kunnan palopäällikkönä.[2]
Luottamustehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klink otti osaa paikkakuntansa valistustoimintaan ja oli paikallisen nuorisoseuran puheenjohtajana ja useissa muissa paikkakuntansa luottamustoimissa.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
  |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.