Tall Fatou Souko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Fatou Tall)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tall Fatou Souko (myös Soucko, 18. tammikuuta 1929 Toukoto[1]15. lokakuuta 2013[2]) oli malilainen opettaja ja hallintovirkailija. Hän oli yksi maan ensimmäisistä ammattiyhdistysnaisista ja Malin naisliiton pääsihteeri.[1]

Fatou Souko syntyi Toukoton asemapäällikön perheeseen. Hän kävi koulunsa Toukotossa, Kitassa ja Bamakossa ja valmistui opettajaksi Rufisquen tyttöjen normaalikoulusta vuonna 1950. Souko työskenteli opettajana Kitassa ja Koutialassa ja siirtyi vuonna 1961 Bamakoon, jossa hän toimi hallintovirkailijana.[1]

Souko oli Sudanin liiton naistoimiston jäsen Koutialassa ja osallistui ammattiyhdistystoimintaan Bamakossa. Hänet valittiin valtion virkamiesliiton ulkosuhteiden sihteeriksi vuonna 1972 ja ammattiliittojen keskusjärjestön kulttuurisihteeriksi vuonna 1973. Souko osallistui presidentti Moussa Traorén vaimon Mariamin johtaman Malin naisliiton perustamiseen ja toimi sen pääsihteerinä vuosina 1974–1977.[1]

Souko osallistui syrjäytetyn presidentti Modibo Keïtan hautajaisiin vuonna 1977, sillä hänen veljensä oli naimisissa Keïtan ottotyttären kanssa[1]. Hänellä oli sukulais- ja aviositeitä myös puolustusministeri Kissima Doukaraan ja turvallisuuspäällikkö Tiécoro Bagayokoon[3]. Mariam Traoré syrjäytti tämän johdosta Soukon naisliitosta vuonna 1977 ja helmikuussa 1978 hänet pidätettiin Bagayokon, Doukaran ja Karim Dembélén vallankaappausyrityksen yhteydessä.[1]

Oltuaan kahdeksan kuukautta poliisin valvonnassa Souko työskenteli Sélinguén patoviraston johtajana eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1985. Vuonna 1991 hän osallistui Malin kansalliskonferenssin järjestelyyn. Souko perusti 1980-luvulla islamilaisen naisyhdistyksen, joka on vuodesta 1991 toiminut nimellä Fidama.[1]

Souko oli kansallisuudeltaan mandinka. Hän teki kahdesti pyhiinvaelluksen Mekkaan. Souko oli naimisissa opettaja Amadou Aguibou Tallin kanssa ja hän sai viisi lasta.[1]

  1. a b c d e f g h Ba Konaré, Adame: Dictionnaire des femmes célèbres du Mali, s. 371–373. Bamako: Jamana, 1993.
  2. Keïta Aminata Maïga rend hommage aux femmes leaders disparues Maliweb. Viitattu 13.12.2019.
  3. Pascal James Imperato, Gavin H. Imperato: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 329. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5