General Dynamics F-111 Aardvark
| F-111 Aardvark | |
|---|---|
 F-111 Aardvark |
|
| Tyyppi | Maataistelukone, pommikone, ELSO-tehtävät |
| Valmistaja | General Dynamics |
| Miehistö | 2 |
| Ensilento | 21. joulukuuta 1964 |
| Esitelty | 1967 |
| Poistettu käytöstä | 2010 |
| Valmistusmäärä | 563 |
General Dynamics F-111 Aardvark ("Maasika") on yhdysvaltalainen hävittäjäpommittaja. Kone suunniteltiin 1960-luvulla Yhdysvaltain ilmavoimille pitkän matkan operaatioihin ja laivastolle pitkän matkan torjuntahävittäjäksi. Laivastoversio peruttiin F-14 Tomcatin tullessa Yhdysvaltain laivaston käyttöön.
F-111 on tulosta Tactical Fighter Experimental (TFX) -ohjelmasta, jossa kehitettiin laivastolle laivastoa suojaavaa torjuntahävittäjää ja ilmavoimille konetta, joka voisi toimittaa ydinaseen maaliinsa tutkakatveessa lentäen. Suunnittelijat keskittyivät aluksi ilmavoimien vaatimuksiin ja sitten koettivat sovittaa raskaan hävittäjän lentotukialuksille sijoitettavaksi. Laivaston versiota F-111B ei ikinä otettu tuotantoon. Ilmavoimat sen sijaan kehitti F-111D-, F-111E- ja F-111F-hävittäjäpommittajamallit sekä elektronisen sodankäynnin version EF-111 Raven.[1]
Eräs tämän konetyypin käyttäjä on ollut Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien (SAC) 509. raskas erityispommitusrykmentti. Kaiken kaikkiaan yhdysvaltalaisia F-111-koneita on tuhoutunut 77 kpl.
Konetyypille erityistä oli, että siinä ei ollut normaalia ejektori-istuinta, vaan hätäpoistumisessa koko ohjaamo irtosi rungosta ja voimakas rakettimoottori työnsi sen turvalliselle etäisyydelle koneesta. Sopivan korkeuden saavutettuaan, ohjaamon laskuvarjot avautuivat ja ohjaamo laskeutui niiden turvin maahan.lähde?
USAF luopui koneesta 1998. Koneen korvasi F-15E Strike Eagle ja pitkänmatkan pommitustehtävissä B-1B Lancer. RAAF (Kuninkaalliset Australian ilmavoimat) käytti konemallia vuoteen 2010 asti [2], jolloin 37 vuotta käytössä olleet lentokoneet korvattiin F/A-18 Super Hornet-koneilla.
F-111: n versioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- F-111A Tämä versio osallistui Vietnamin sotaan, jossa jokasään matalalennon mahdollistavien tutkien ongelmien takia useita F-111-koneita törmäsi maahan.
- F-111B Laivastoversio, valmistus peruutettiin. Tilalle tuli F-14 Tomcat.
- F-111C
- F-111E
- F-111F
- F-111G
- EF-111A Raven Elektronista sodankäyntiä varten tehty versio.
- FB-111A Strateginen pommikoneversio.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [3]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 22,40 m
- Kärkiväli: 19,20 m suorana, 9,74 m taitettuna
- Korkeus: 5,22 m
- Siipipinta-ala: 61,07 m²
- Tyhjäpaino: 21 560 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 45 500 kg
- Voimalaite: 2 × Pratt & Whitney TF30-P-100 -ohivirtaussuihkumoottoria; 79,6 kN per moottori kuivana, 112 kN jälkipolttimella
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 2 655 km/h (Mach 2,5)
- Lentomatka: 2 140 km
- Lakikorkeus: 17 500 m
Aseistus
- 20 mm M61 Vulcan-konetykki
- AIM-9 Sidewinder- tai AIM 54-Phoenix- tai AIM-7 Sparrow- tai AIM-4 Falcon -ohjuksia
- AGM-69 SRAM-ydinohjuksia (FB-111A: ssa)
- B-83-pommeja (FB-111A: ssa)
- Mk 117-pommeja
- Kuorman (aseistus ja lisäpolttoainesäiliöt) 14 300 kg
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.fas.org/programs/ssp/man/uswpns/air/attack/f111.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yhdysvaltalaisen maalarin James Rosenquistin maalauksissa on kuvattu osia F-111-koneesta, esillä Museum of Modern Art, New York