Eurodance

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Europop)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eurodance
Alkuperä hi-NRG, house, hip hop, dancepop, tekno, trance, eurodisco, New beat,hip house
Alkuperämaa Eurooppa
Kehittymisen
ajankohta
1980-luvun loppu
Tyypillisiä
soittimia
kosketinsoitin, syntetisaattori, rumpukone, sekvensseri, sampleri
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
French house, Italodance, bubblegum dance, eurotrance, happy hardcore, UK hardcore, progressiivinen trance, psykedeelinen trance

Eurodance on elektronisen tanssimusiikin tyylilaji, joka syntyi Euroopassa 1990-luvun alussa. Eurodancelle on luonteenomaista syntetisaattori-riffien ja yksinkertaisten mutta tarttuvien melodioiden käyttö, korkeaääninen naislaulaja ja räppäävä miesääni tai joskus mieslaulaja, sekä niiden lisäksi tasainen, nopeudeltaan 110–150 iskua minuutissa oleva tahti. Eurodance oli erittäin suosittu ja kaupallisesti menestyksekäs genre varsinkin 1990-luvun puolivälissä. Eurodancea tuotettiin eniten Saksassa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Italiassa. Eurodance tarkoittaa lähes samaa kuin europop. Pop-henkisiä trance-artisteja (esimerkiksi Sash! ja Antiloop) on puolestaan kutsuttu eurotranceksi.

Musiikkikriitikot eivät yleensä arvostaneet kaupallista eurodance-musiikkia. Kitaravetoista pop- ja rock-musiikkia suosivat ihmiset halveksuivat sitä massaihmisille tarkoitettuna roskana. Eurodance muistutti tässä mielessä, kuten osittain musiikillisestikin, 1970-luvun diskobuumia. Yksi parhaiten menestyneitä eurodance-yhtyeitä oli hollantilainen 2 Unlimited. Suomalaisista eurodance-yhtyeistä menestyksekkäin on Waldo's People. Suomen sisällä suosiota sai Movetron. Myös osa Aikakoneen ja Dance Nationin musiikista voitaneen luokitella eurodance-genreen.

1990-luvun eurodance-yhtyeet olivat 1970-luvun diskoyhtyeiden tapaan tyypillisesti DJ-tuottajien hankkeita. Tuottajat kokosivat kappaleitaan esittämään sopivat laulajat ja tanssijat. Jotkut tuottajat, kuten ruotsalainen Max Martin ja tanskalainen Johnny Jam, olivat useiden yhtyeiden takana. Eurodancen kaupallinen luonne näkyi myös siinä, että yhtyeen esiintyjien muuttuessa liian vaativiksi tuottajat vaihtoivat heidät helposti uusiin jäseniin. Monet yhtyeet julkaisivat vain yhden levyn ja katosivat sen jälkeen täysin julkisuudesta. Nämä kaupalliset piirteet ovat tuttuja jo 1960-luvulta asti musiikkituottajien johdolla tehdyssä listamusiikissa.

Monilla yhtyeillä oli erityisesti suunniteltu humoristinen imago. Esimerkkejä tästä ovat Captain Jack ja Dr. Bombay. Jatkuvasti uudelleen esille nousevan countrydance-teeman herätti 1990-luvun puolivälissä henkiin ruotsalainen Rednex, kun tyylin 1980-luvulla oli luonut brittiyhtye The Grid. Saksalainen E-Rotic käytti eroottisia teemoja kappaleissaan ja musiikkivideoissaan. Monien yhtyeiden naislaulaja oli valittu enemmän ulkonäön kuin laulutaidon perusteella. Näissä tapauksissa saatettiin käyttää ulkonäöltään parempaa laulajaa lavaesiintymisissä ja parempaa laulajaa studioissa. Yhtyeen ulkopuolelta saatettiin ottaa myös rap-osuuksien esittäjä. Eurodance-artistien live-esiintymiset toteutettiin usein taustanauhan avulla. Yksi eurodancen kliseistä oli kertosäkeiden sanoituksen yksinkertaisuus ja merkityksettömyys, kuten Dazen hitissä "Superhero" kuultava "Um-bap-paa-eo-eo Um-bap-paa-oo".

Albumien lisäksi eurodancemusiikkia julkaistiin lukuisilla kokoelmalevyillä. Joistakin kokoelmalevyistä julkaistiin useita osia, kuten Suomessa F1, Hitti Buumi ja Techno & Dance.

Tunnetuimpia kappaleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]