Etelänpyökit
(Ohjattu sivulta Etelänpyökki)
Etelänpyökit | |
---|---|
Kiilaetelänpyökki (Nothofagus obliqua) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Fagales |
Heimo: |
Nothofagaceae Kuprian. |
Suku: |
Etelänpyökit Nothofagus Blume |
Etelänpyökkien luontainen levinneisyysalue. |
|
Katso myös | |
Etelänpyökit (Nothofagus) on kasvisuku, joka muodostaa heimon Nothofagaceae. Sukuun kuuluu 38 alun perin eteläisellä pallonpuoliskolla kasvavaa lajia. Etelänpyökkejä tavataan Etelä-Amerikassa Chilen ja Argentiinan alueella Patagoniassa ja Tulimaassa sekä Oseaniassa Australian itäosassa, Tasmaniassa Uudessa-Seelannissa, Uudessa-Guineassa ja Uudessa-Kaledoniassa.[1][2]
Etelänpyökit ovat puita, jotka muistuttavat jokseenkin pyökkejä eli kehtopyökkejä (Fagus), ja alun perin suku on sijoitettu pyökkikasveihin (Fagaceae). Molemmat kuuluvat kuitenkin samaan Fagales-lahkoon.lähde?
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- tulietelänpyökki (Nothofagus alpina)
- poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica)
- pronssietelänpyökki (Nothofagus cunninghamii)
- tummaetelänpyökki (Nothofagus dombeyi)
- punaetelänpyökki (Nothofagus fusca)
- hopeaetelänpyökki (Nothofagus menziesii)
- kiilaetelänpyökki (Nothofagus obliqua)
- leimuetelänpyökki (Nothofagus pumilio)
- mustaetelänpyökki (Nothofagus solandri) [3][4][5]
Muutamia etelänpyökkilajeja viljellään koristepuina ja bonsai-kasveina.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Govaerts, R. et al.: Nothofagus Blume Plants of the World Online. The Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Angiosperm Phylogeny Website: Nothofagaceae (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Nothofagus pumilio
- ↑ Mitchell, A. & Wilkinson, J.: Euroopan puuopas. Suomentanut Arto Kurtto). Helsinki: Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6