Rautatiekadut

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eteläinen Rautatiekatu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rautatiekadut Mannerheimintieltä katsottuina, oikealla Pohjoinen, kauempana vasemmalla Eteläinen Rautatiekatu. Oikealla etualalla Sibelius-Akatemia (R-talo), vasemmalla Sokos Hotel Presidentti, entinen Valtion painatuskeskuksen talo, Kampintorni ja Pohjantalo.
Satamarata Antinkadun kohdalta länteen kuvattuna vuonna 2005.
Baana valmistui satamaradan paikalle vuonna 2012.

Rautatiekadut ovat kaksi vierekkäistä yhden­suuntaista katua Helsingin kanta­kaupungissa Kampin ja Etu-Töölön raja-alueella. Pohjoinen Rautatie­katu (ruots. Norra Järnvägsgatan) johtaa Mannerheimin­tieltä Eduskuntatalon vierestä Mechelinin­kadulle Leppäsuon alueelle. Hieman lyhempi Eteläinen Rautatie­katu (ruots. Södra Järnvägsgatan) taas alkaa Arkadian­kadun risteyksestä ja kaartuu länsipäässään päättyen Lapinlahdenkadulle.

Katujen välissä on pitkä jyrkkä­seinäinen kuilu, jossa muutamia metrejä kadun pinnan alapuolella kulki ennen Helsingin satamarata, mutta jossa nykyisin on jalankulun ja pyöräilyn väylä Baana. Kuilun yli johtaa poikkikatujen kohdalla useita siltoja. Baanalle johtaa kaduilta useita portaikkoja ja ramppeja.

Kaupunginosien raja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampin ja Etu-Töölön välinen raja kulkee Eduskuntatalon edustalta Runebergin­kadulle saakka Pohjoisen Rautatiekadun eteläreunaa pitkin. Runeberginkadun länsipuolella se poikkeaa kuitenkin Eteläiselle Rautatiekadulle ja jatkuu sitä ja sen eteläreunan suoraksi ajateltua jatketta pitkin Mechelininkadulle saakka.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatiekatujen länsiosaa Mechelininkadulta päin nähtynä 1950-luvulla. Oikealla ratakuilun takana kaasukello.

Rautatiekatujen nimet johtuvat katujen välissä vuosina 1894–2009 sijainneesta satamaradasta.[2] Kun rata rakennettiin, se oli tältä osuudeltaan hieman varsinaisen rakennetun kaupunki­alueen ulkopuolella, kunnes Töölö rakennettiin 1900-luvun alkupuolella.

Vuonna 1883 laaditussa asema­kaava­ehdotuksessa nykyisten Rautatiekatujen kohdalle ehdotettiin leveää puistokatua, jonka nimeksi olisi tullut Kustaa Vaasan puistotie (Gustaf Wasa Allén). Myöhemmässä ehdotuksessa vuosilta 1899–1900 nimenä oli Satamaradankatu (Hamnbanegatan). Kun Töölön asemakaava vahvistettiin vuonna 1906, radan kummallekin puolelle merkityt kadut nimettiin Rautatiekaduiksi. Aluksi nimet kirjoitettiin Pohjois Rautatiekatu (ruots. Norra Jernvägsgatan) ja Etelä Rautatiekatu (ruots. Södra Jernvägsgatan), mutta vuonna 1909 ne muutettiin nykyiseen muotoonsa.[3]

Runeberginkadun ja Malminkadun välinen osuus Eteläistä Rautatiekatua rakennettiin vasta 1980-luvulla samassa yhteydessä kuin viereinen asuinkorttelikin, niin sanottu Kampin kolmio.[4] Aikaisemmin tällä alueella on sijainnut kaupungin varastorakennuksia sekä Runeberginkadun risteyksessä vuosina 1907–1967 suuri kaasukello.[5] Alue oli varattu pysäköintiä varten nykyisen korttelin rakentamiseen saakka.[6]

16. heinäkuuta 2002 Pohjoisella Rautatiekadulla räjähti autopommi. Satamarata purettiin vuonna 2009.[7]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkadiankadun ja Runeberginkadun välisellä osuudella Rautatiekadut ovat yksisuuntaisia: Pohjoista Rautatiekatua pitkin ajetaan länteen, poispäin keskustasta, Eteläistä Rautatiekatua pitkin taas itään päin, kohti keskustaa. Pohjoisen Rautatiekadun molemmat päät eli osuudet Mannerheimintieltä Arkadiankadulle ja Runeberginkadulta Mechelininkadulle ovat kaksisuuntaisia.

Runeberginkadun ja Malminkadun välinen osuus Eteläistä Rautatiekatua on suljettu moottoriajoneuvoilta huolto- ja tontilleajoa lukuun ottamatta. Kadun kapea loppuosa Malminkadulta Lapinlahdenkadulle on yksisuuntainen Lapinlahdenkadulle päin.

Pohjoinen Rautatiekatu muodostaa osan viitoitettua liikenneväylää, joka johtaa keskustasta kantatielle 51 eli Länsiväylälle ja sitä pitkin Hankoon.

Eteläiseltä Rautatiekadulta etelään haarautuvien pienten katujen keskellä on ajorampit, jotka johtavat kadulta Kampin keskuksen linja-autoterminaaliin sekä alueella oleviin pysäköintihalleihin. Kaikki Kampin linja-autoterminaalista lähtevät ja sinne saapuvat kaukoliikenteen linja-autot kulkevat terminaalin läheisyydessä osan reitistään Rautatiekatuja pitkin. Lisäksi Rautatiekatuja pitkin kulkevat Jaakonkadun ja Mechelininkadun välisellä osuudella Helsingin sisäiset linjat 24 Kampista Seurasaareen ja 25 Kampista Pajamäkeen.

Katujen väliseen satamaradan kuiluun suunniteltiin alun perin liikenneväylää, joka olisi muodostanut osan Helsingin keskustatunnelista. Suunnitelman mukaan siltä olisi johtanut liittymärampit Runeberginkadun risteykseen.[8] Lopulta kuiluun kuitenkin rakennettiin vuonna 2012 avattu jalankulun ja pyöräilyn väylä Baana.[9]

Rakennuksia katujen varsilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnontieteellisen museon rakennus
Hotelli Helka ja KY-talo Pohjoisen Rautatiekadun varrella
Pohjoisen Rautatiekadun länsiosaa Runeberginkadun risteyksestä länteen
Autotalon kortteli Eteläisen Rautatiekadun puolelta. Vasemmalla Kampintorni, oikealla entinen Pohja-yhtymän pääkonttori.
Eteläisen Rautatiekadun länsiosaa. Oikealla Baanalle johtava ramppi.

Pohjoinen Rautatiekatu alkaa Eduskuntatalon vierestä sen eteläpuolelta. Välittömästi Eduskuntatalon länsipuolella kadun varressa on Sibelius-Akatemian vuonna 1931 valmistunut R-talo, joka Eduskuntatalon peruskorjaustöiden aikana on eduskunnan käytössä.[10] Hieman lännempänä kadun varrella on Luonnontieteellisen keskusmuseon rakennus, joka alun perin rakennettiin 1900-luvun alussa venäläiseksi kimnaasiksi.

Pohjoisen Rautatiekadun varrella on myös joukko 1910-luvulla rakennettuja jugendtyylisiä asuinrakennuksia. Fredrikinkadun kulmassa, osoitteessa Pohjoinen Rautatiekatu 21, on vuonna 1941 rakennettu Kauppa­korkea­koulun yli­oppilas­kunnan talo eli KY-talo ravintoloineen. Nykyisin talon omistaa rakennuskonserni NCC.[11][12] KY-talon vieressä sijaitsee Hotelli Helka.[13]

Pohjoisen Rautatiekadun länsiosa Runeberginkadulta Mechelininkadulle kulkee Leppäsuon alueen halki. Tällä osuudella sen varrella ei vielä 2000-luvun alussa ollut muita rakennuksia kuin kaksi huoltoasemaa. Nykyisin tämänkin osuuden varrella on moderneja asuintaloja.[14] Aikaisemmin katu laskeutui tällä kohdin notkelmaan[6], mutta rakennustöiden yhteydessä se korotettiin suunnilleen samalle korkeudelle kuin kadun muutkin osuudet. Katu päättyy Mechelininkadulle, jonka toisella puolella on Hietaniemen hautausmaa. Välittömästi risteyksen eteläpuolella on Marian sairaalan alue.

Eteläisen Rautatiekadun varrella sijaitsevista rakennuksista suurimpia ovat kokonaisen korttelin laajuiset Hotelli Presidentti sekä Tennispalatsi, jonka pääovi kuitenkin on korttelin toisella puolella, Salomonkadun puolella. Niiden välisessä korttelissa Rautatiekatujen puoleisessa päässä on entinen Valtion painatuskeskuksen rakennus. Tähän katuun ulottuu myös Autotalon korttelin pohjoisosa, jossa on kaksi tornimaista liiketaloa, Kampintorni[15] ja entinen Pohja-yhtymän toimitalo, Pohjantalo.[16]

Poikkikadut idästä länteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mannerheimintie
  • Eduskuntakatu, pohjoiseen, lyhyt umpikuja
  • Arkadiankatu, jonka risteyksestä Eteläinen rautatiekatu alkaa; samalta risteysalueelta alkavat Nervanderinkatu pohjoiseen (nykyisin katkaistu Rautatiekadun puoleisesta päästä ajoneuvoliikenteeltä) sekä Olavinkatu etelään (kadun keskellä ajoramppi Forumin pysäköintihalliin)
  • Antinkatu (etelään); kadun keskellä Kampin linja-autoterminaalin ajoramppi
  • Jaakonkatu (etelään)
  • Fredrikinkatu
  • Runeberginkatu
  • Malminkatu (Eteläiseltä Rautatiekadulta itäkaakkoon)
  • Lapinlahdenkatu (erkanee Pohjoiselta Rautatiekadulta itäkaakkoon; Eteläinen Rautatiekatu päättyy tälle kadulle)
  • Mechelininkatu

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Helsingin kaupungin karttapalvelu (valitse: Aluejakokartta) kartta.hel.fi. Viitattu 10.9.2016.
  2. ↑ Satamarata rakennetaan (lähde rakennusvuodelle) seisake.net. Viitattu 12.9.2016.
  3. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 131. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1981. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Arvi Ilonen: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa: Arkkitehtuuriopas, s. 93. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23193-6
  5. ↑ Kaija Ollila, Kirsi Toppari: ”Kortteli 179: Helmikana”, Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 204-205. Helsingin Sanomat, 1975. ISBN 951-9134-69-7
  6. ↑ a b Matti Karjanoja: Rinnastuksia Signe Branderin kuviin Helsingistä, s. 93. (valokuva 1980-luvulta; kuvasta tämä ilmenee melko selvästi) Tammi, 1983. ISBN 951-30-5802-6
  7. ↑ Pyörien Baana valtasi ratakuilun Helsingin keskustassa Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 12.9.2016.
  8. ↑ Keskustatunnelin asemakaava ja asemakaavan muutos, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 11.9.2006. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 12.9.2016.
  9. ↑ Baana Stadissa.fi.
  10. ↑ Eduskunnan uusi istuntosali Sibelius-Akatemiassa. Helsingin Sanomat, 12.1.2015. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ KY-säätiö myy KY-talon NCC:lle | Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden säätiö sr. www.sttinfo.fi. Viitattu 24.2.2021.
  12. ↑ KY-talon historia KY-säätiö. Arkistoitu 24.9.2016. Viitattu 12.9.2016.
  13. ↑ Hotelli Helka fi.hotels.com. Viitattu 12.9.2016.
  14. ↑ Kysy museolta: Milloin Leppäsuon Shell rakennettiin? Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 12.9.2016.
  15. ↑ Fredrikinkatu 48 Emporis. Viitattu 12.9.2016.
  16. ↑ Matti Karjanoja: Rinnastuksia Signe Branderin kuviin Helsingistä, s. 95. Tammi, 1973. ISBN 951-30-5802-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rautatiekadut&oldid=22806341”