Erkki J. Hollo
Erkki Johannes Hollo (s. 28. marraskuuta 1940 Janakkala)[1][2] on suomalainen oikeustieteilijä ja emeritusprofessori.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollo valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1959. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1966, oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1971 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1976.[2]
Hollo työskenteli Helsingin yliopiston maa- ja vesioikeuden assistenttina vuosina 1972–1973, vertailevan oikeustieteen assistenttina vuosina 1976–1977 sekä maa- ja vesioikeuden apulaisprofessorina virkaa tekevänä vuosina 1974–1975 ja vakinaisena vuonna 1977. Hollo oli Teknillisen korkeakoulun talousoikeuden professori vuosina 1977–1993 ja Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori vuosina 1997–2008. Hän toimi myös Suomen Akatemian tutkimusassistenttina vuosina 1973–1974 ja varttuneena tieteenharjoittajana vuosina 1988 ja 1993–1994. Hän sai Teknillisen korkeakoulun talousoikeuden dosentuurin vuonna 1988.[2][3]
Akateemisten tehtävien ohella Hollo on toiminut myös muissa tehtävissä. Hän oli korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräinen hallintoneuvos 1983–1986 ja hallintoneuvos 1993–1997. Hän on toiminut puheenjohtajana ja jäsenenä useissa lainsäädäntökomiteoissa ja -toimikunnissa. Hän on toiminut useissa järjestöissä, mukaan lukien Suomen Ympäristöoikeustieteen Seuran, Maaseutuoikeuden seuran ja Kansainvälisen oikeustieteiden yhdistyksen Suomen osaston puheenjohtajana, European Environmental Law Associationin hallituksen jäsenenä sekä Euroopan maatalousoikeusneuvoston (Comité Européen du Droit Rural) varapuheenjohtajana 1991–2005 ja presidenttinä 2005–2010.[2]
Hollo valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1989 ja Latvian Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2003. Vuonna 2007 Suomalainen Lakimiesyhdistys myönsi hänelle Allan Serlachius-Särkilahti -palkinnon.[2]
Hollon isä on J. A. Hollo.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pilaamiskiellon sisältö vesilain mukaan. (Väitöskirja) Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1976. ISBN 951-9068-53-8
- Erityinen kiinteistöoikeus: Pakkotoimi- ja lunastusoikeudet. (2. täydennetty painos) Helsinki: Suomen Lakimiesliiton kustannus, 1984. ISBN 951-640-220-8
- Ympäristöoikeus. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1991. ISBN 951-640-446-4
- Ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojeluoikeus. (3. uudistettu painos) Helsinki: Talentum, 2004. ISBN 952-14-0684-4
- Ympäristöoikeuden perusteet. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2004. ISBN 952-10-0916-0
- Maankäyttö- ja vesioikeus. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0838-3
- Elintarvikeoikeus: Johdatus elintarvikesääntelyn perusteisiin. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5128-9
- Johdatus ympäristöoikeuteen. (3. uudistettu painos) Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1372-8
- Ympäristö ja oikeus. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2009. ISBN 978-952-10-3762-7
- Hollo, Erkki J.; Kuokkanen, Tuomas; Utter, Robert: Ilmasto-oikeus. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 978-952-14-1503-6
- Oikeus ja ympäristö: Erkki J. Hollon valittuja kirjoituksia 1975–2009. Helsinki: Edita, 2012. ISBN 978-951-37-6188-2
- Hollo, Erkki J.; Utter, Robert; Vihervuori, Pekka: Ympäristövahinkolaki. (2. uudistettu painos) Helsinki: Alma Talent, 2018. ISBN 978-952-14-1982-9
- Vesioikeus. (2. uudistettu painos) Helsinki: Edita, 2021. ISBN 978-951-37-7862-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 185. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b c d e Tuominen, Tia (toim.): Suomen Lakimiehet 2019, s. 165. Helsinki: Alma Talent, 2019. ISBN 978-952-14-3724-3
- ↑ Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000, s. 457. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-670-017-9
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
