Erkki Nuottimäki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Erkki Emil Nuottimäki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erkki Emil Nuottimäki (4. toukokuuta 1886 Kortesjärvi1. helmikuuta 1945) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[1][2]

Perhe ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kustaa Nuottimäki ja Miina Laakso. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Lyyli Telenin kanssa. Hän kävi kolme luokkaa kansakoulua. Hän suoritti Kengitysseppäkoulun Turussa vuonna 1923 ja sen täydennyskurssin samassa koulussa vuonna 1931.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäkäripataljoona 27:n pioneerikomppania

Nuottimäki työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 29. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Libaussa vuonna 1917 järjestetyille kengitysseppäkursseille.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Nuottimäki astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa sekä Inon saartoon.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuottimäki siirrettiin sisällissodan jälkeen 15. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 25. helmikuuta 1919, jonka jälkeen hän hoiti kotitaloaan Kortesjärvellä vuosina 1919 – 1923. Takaisin armeijan palvelukseen hän astui 1. maaliskuuta 1923 ja hänet sijoitettiin kengityssepäksi Tampereen rykmentin III pataljoonaan, josta hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1928 alkaen rykmentin kengitys- ja kuormastosepäksi ja toimi tehtävässä aina talvisotaan saakka.[1][2]

Nuottimäki komennettiin sodan puhjettua 2. Prikaatin 3. pataljoonaan. Hän erosi vakinaisesta vuonna 1941 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Hollolassa. Hänet haudattiin Kortesjärvelle.[2]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975