Erik Voss
Erik Björn Fredrik Voss (18. kesäkuuta 1894 Valkeakoski – 9. maaliskuuta 1981 Helsinki[1]) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti.[2][3]
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erik Vossin vanhemmat olivat insinööri Paul Max Fredrik Voss ja Hilma Olivia Skogström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Edith Vilhelmina Heimosen kanssa.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voss kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1914–1915. Hän suoritti Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1924–1926.[2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voss liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 19. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetyille rautatienrakennuskursseille.[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Voss saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. maaliskuuta 1918 pataljoonan lähettiupseeriksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voss palveli sisällissodan jälkeen 2. Jääkärirykmentin 7. komppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin 12. heinäkuuta 1918 lähettiupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonaan, missä hänet sijoitettiin 5. toukokuuta 1919 alkaen Pioneeripataljoona l:n adjutantiksi ja 19. syyskuuta 1919 alkaen pataljoonan majoitusmestariksi sekä 21. huhtikuuta 1920 alkaen Ponttoonikomennuskunnan päälliköksi. Pioneerikoulutuspataljoonasta hänet siirrettiin 8. joulukuuta 1920 yleisesikuntaupseeriksi Teknillisten joukkojen esikuntaan, missä hänet sijoitettiin 28. toukokuuta 1926 alkaen toimistoupseeriksi Yleisesikunnan henkilöasiaintoimistoon ja 19. syyskuuta 1927 alkaen liikekannallepanotoimistoon sekä 1. marraskuuta 1927 alkaen edellä mainitun toimiston päälliköksi. Uudenmaan rykmentin komentajan apulaiseksi hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1928, mutta komennettiin 15. helmikuuta 1932 Uudenmaan sotilasläänin esikuntapäälliköksi ja 21. marraskuuta 1932 alkaen esikuntapäällikön viransijaiseksi 1. Divisioonan esikuntaan. Ensimmäisen divisioonan esikuntapäälliköksi hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1933, mistä tehtävästä hänet siirrettiin 6. elokuuta 1935 alkaen Helsingin sotilaspiirin päälliköksi. Hän toimi myös omien toimiensa ohella kaksikymmentäluvun puolivälin jälkeen saksankielen tuntiopettajana Kadettikoulussa.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voss osallistui talvisotaan Helsingin suojeluskuntapiirin päällikkönä ja Reservinupseerikoulun johtajan apulaisena sekä Jalkaväenkoulutuskeskus 8:n päällikkönä. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin Turun eteläisen suojeluskuntapiirin päälliköksi ja edelleen Suomenlahden sotilasläänin komentajan apulaiseksi ja myöhemmin itse komentajaksi. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Esikunta ROI:n käyttöön Rovaniemelle ja oli esikunnassa vuoteen 1942 saakka, jolloin siirtyi suomalaisten yhteysupseerien johtajaksi Röhön-Kiestingin-Louhen rintamalohkolle ja oli tehtävässä vuoteen 1944 saakka. Vuonna 1944 hän palasi Yhtymä Esikunta ROI:hin, missä hän toimi komentajana apulaisena ja yhteysupseerien vanhimpana jatkosodan loppuun saakka. Ennen Lapin sotaa hänet hän toimi Lapin evakuoimisen aikana Lapin ja myöhemmin Oulun maaherran sotilaallisena neuvonantajana, mistä tehtävästä hänet siirrettiin Kotijoukkojen esikuntaan ja edelleen Päämajaan, missä hän toimi yhteysosaston komentajana apulaisena, jonka jälkeen hän erosi sodan päätyttyä vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi liikennepäälliköksi Oy Toppila Ab:lle Ouluun. Vuonna 1947 hän siirtyi sosiaalipäälliköksi Oy Strömberg Ab:lle Pitäjänmäkeen, missä hän työskenteli vuoteen 1961 saakka.[3]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voss toimi 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1920 ja Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1929 sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1930. Hän oli perustamassa Karjalan kenttäratsastajia vuosina 1919–1920 sekä toimi Sotatieteellisessä seurassa vuonna 1926. Hän toimi Suomen historiallisen yhdistyksen ja Ehrensvärd-seuran jäsenenä ja oli perustamassa Helsingin kaupungin väestönsuojelutoimikuntaa ja työskennellyt sen puheenjohtajana vuodesta 1935 alkaen.[2][3]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Königl. preuss. Jäger-Batl. 27. Nimiluettelo, 1923.
- Neuvosto venäjän puolustuslaitokselle vuonna 1928 vahvistetut operatiiviset ja taktilliset merkit, 1928.
- Karjalankannas, 1930.
- Saksalaisen sotilaskielen lukemisto kadettikouluja varten, 1933.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY, Porvoo 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.