Nikean ensimmäinen kirkolliskokous

Nikean kirkolliskokous eli Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko ”yhdeksi, pyhäksi, yhteiseksi ja apostoliseksi” tunnustetun kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 325 Nikeassa Bitynian pääkaupungissa, nykyisen Turkin alueella. Tämä oli historiallisesti ensimmäinen yritys saavuttaa yksimielisyys kaikkia kristittyjä edustavassa kirkossa.

Ikonissa Konstantinus Suuri ja kirkkoisät pitelevät Nikean uskontunnustusta.

Keisari Konstantinus Suuri kutsui kirkolliskokouksen koolle Hosius Kordubalaisen ja paavi Sylvester I:n suosituksesta, koska aleksandrialaisen presbyteerin Areioksen oppi areiolaisuus herätti kirkossa suuria erimielisyyksiä. Areios väitti, että Poika, Kristus, on luotu eikä siten samanarvoinen kuin Isä Jumala. Kokouksessa Areios tuomittiin harhaoppiseksi. Raamatun pohjalta muotoiltiin kristillinen kolminaisuusoppi: ”Jumala on kolmiyhteinen – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa, mutta vain yksi Jumala.”

Koolla oli 318 kirkkoisää, joista huomattavimmat olivat Aleksandrian piispa Aleksander, Antiokian piispa Eustatios ja Jerusalemin piispa Makarios. Paavi Sylvester I ei voinut sairautensa vuoksi osallistua kokoukseen mutta lähetti edustajakseen Korduban piispan Hosiuksen ja papit Vincentiuksen ja Vituksen. Armeniaa edusti Aristakes. Muita osallistujia olivat esimerkiksi Nikolaos Myrralainen, Spyridon Kyproslainen ja Pafnutios Teebeläinen.

Piispojen lisäksi kirkolliskokoukseen osallistui myös presbyteerejä eli pappeja ja diakoneja. Myöhemmin Aleksandrian piispaksi valittu kirkkoisä Athanasios Suuri osallistui kokoukseen Aleksandrian piispa Aleksanderin avustajana ollessaan vielä nuori diakoni. Puheenjohtajana toimi todennäköisesti paavi Sylvester I:n legaatteja johtava Korduban piispa Hosius, mutta myös Antiokian piispalla Eustatioksella ja Aleksandrian piispalla Aleksanderilla oli merkittävä osuus kokouksessa. Kokouksen kunniapuheenjohtaja oli keisari Konstantinus Suuri. Täyttä historiallista varmuutta kokouksen hierarkiasta ei ole, koska arviot perustuvat myöhempien sukupolvien lausuntoihin ja allekirjoitusten järjestykseen kokouksen päätöksissä. Aikaisimmat tarkat käytetyt muistiinpanot termeistä l. asioista kirkolliskokouksessa ovat Eusebiuksen Life of Constantine 3.6 vuodelta 338, Athanasioksen 'AD Afros Epistola Synodien vuonna 369, ja kirje paavi Damasus I:lle vuonna 382 ja latinalaisten piispojen Konstantinopolin kirkolliskokouksesta.

Kirkolliskokouksessa annettiin kirkkoa sitova uskontunnustus, joka täydennettiin vuonna 381 järjestetyssä Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa muotoon, joka nykyään tunnetaan Nikean uskontunnustuksena. Uskontunnustus sisältää Areiosta vastaan suunnatun oppituomion eli anateeman. Lisäksi kokouksessa annettiin 20 kanonia eli sääntöä.

318 isän uskontunnustus

Nikeassa päätetty kirkon uskontunnustuksen muoto ja anateema on seuraava:

»Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, kaikkien näkyvien ja näkymättömien luojaan. Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Isästä syntyneeseen, joka on peräisin Isän olemuksesta, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty niin taivaassa kuin maan päällä; meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas ja tuli lihaksi, tuli ihmiseksi, kärsi ja nousi ylös kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen. Ja heidät, jotka sanovat "oli aika, jolloin häntä ei ollut olemassa", ja "ennen kuin hän syntyi, häntä ei ollut", ja että hän tuli olevaiseksi olemattomista asioista, tai toisesta hypostaasista tai olemuksesta, vakuuttaen, että Jumalan Pojassa tapahtuu muutoksia tai erilaistumisia, katolinen ja apostolinen kirkko erottaa.»

Katso myös

• Ekumeeniset kirkolliskokoukset
• Ortodoksinen kirkko

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikean ensimmäinen kirkolliskokous Wikimedia Commonsissa