Émile Vandervelde
Émile Vandervelde (25. tammikuuta 1866 Ixelles, Belgia – 27. joulukuuta 1938 Ixelles) oli belgialainen valtiomies, moninkertainen ministeri, yliopiston professori ja puoluejohtaja.
Poliittinen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vandervelde väitteli kolmen alan tohtoriksi: oikeustieteestä, yhteiskuntatieteistä sekä kansantaloustieteestä. Opintojensa aikana hän liittyi jäseneksi perustettuun Belgian työväenpuolueeseen (Parti Ouvrier Belge, P.O.B.), ja kymmenen vuotta myöhemmin hänet valittiin Belgian parlamenttiin. Hän kirjoitti vuonna 1894 P.O.B:n aatteellisen ohjelman, joka tunnetaan nimellä Quaregnon julistus.
Vuonna 1894 Vanderveldestä tuli siis Charleroin kaupungin kansanedustaja. Vuodesta 1900 hän toimi Brysselin kaupungista valittuna kansanedustajana. Edustajantoimessaan hän taisteli erityisesti yleisen äänioikeuden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.
Vanderveldestä tuli ministerineuvoston eli hallituksen jäsen vuonna 1916, ja hän toimi kansanhuoltoministerinä 1917–1918. Sen jälkeen hän toimi vuoteen 1921 oikeusministerinä, jossa tehtävässä hän teki laajan rangaistuslaitosuudistuksen. Vuosina 1925–1927 Vandervelde toimi Belgian ulkoministerinä ja vielä 1936–1937 terveysministerinä. Näiden kahdenkymmenen ministerivuoden aikana toteutui useita Vanderveldelle tärkeitä ja keskeisiä uudistuksia kuten: yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ammatillisen järjestäytymisen vapaus, kahdeksantuntinen työpäivä, eläke- ja työttömyysvakuutus sekä kieltolaki.
Kansainvälinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälisissä tehtävissä Vandervelde toimi Toisen internationaalin presidenttinä vuonna 1900 ja vielä vuonna 1918. Syyskuussa 1920 hän vieraili sosialistisen internationaalin valtuuskunnan mukana Georgian kansantasavallassa. Matkan oli järjestänyt Georgian Sosialidemokraattinen puolue.
Vandervelde vieraili Suomessa kesäkuussa 1914 ja oli puhujana helsinkiläisen Raittiusyhdistys Koiton Hakasalmen puistossa järjestämässä kesäjuhlassa. Hän oli yhdistyksen kunniajäsen vuodesta 1914 lähtien. Vandervelde kävi vierailunsa aikana myös Torniossa.[1]
Vuonna 1925 Vandervelde osallistui Locarnon neuvotteluihin, jotka päättyivät Euroopan ja Kansainliiton kannalta myönteisesti. Tämä oli Vandervelden elämän suuria tähtihetkiä.
Muu toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vandervelde toimi Brysselin vapaan yliopiston professorina ja P.O.B:n puheenjohtajana tehtävän perustamisesta 1933 alkaen aina kuolemaansa saakka. Lisäksi hän oli ahkera kirjoittaja ja lehtien avustaja. Hän kirjoitti erityisesti lehtiin Germinal, Journal littéraire, artistique et social au Mouvement social sekä Revue Rouge.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Émile Vandervelde kuoli 27. joulukuuta 1938 synnyinkaupungissaan Ixellesissä, joka on itsenäinen kaupunkikunta Brysselin alueella. Elokuvaohjaaja Henri Storck ohjasi kantaa ottavan elokuvan Le patron est mort, joka kertoi Vadervelden kuolemasta sekä hautajaisista. Elokuva tuo hyvin esille sen suuren liikutuksen tunteen, jota koko Belgian työväenluokka tunsi johtajansa poismenon johdosta.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Les associations professionnelles d'artisans et d'ouvriers en Belgique (1892)
- L'Evolution industrielle et le collectivisme (1896)
- Le question agraire en Belgique (1897)
- Le Socialisme en Belgique (1898), with Destreé
- L'Alcoolisme et le conditions du travail en Belgique (1899)
- Le propriété foncière en Belgique (1900)
- L'Exode rural et le retour aux champs (1903)
- Le Socialisme et l'agriculture (1906)
- Le collectivisme et l’évolution industrielle (1906)
- Essais socialistes (1906)
- Le Belgique et le Congo belge|Congo (1911)
- La Belgique (1915)
- L’effort belge (1915)
- La Belgique envahie et le socialisme international (1917)
- Trois aspects de la révolution russe 7 mai - 25 juin 1917 (1917)
- Le Socialisme contre l'Etat (1918)
- Parti ouvrier belge 1885-1925 (1925)
- Jaurès (1929)
- Etudes marxistes : le marxisme a-t-il fait faillite? (1930)
- A travers la révolution chinoise : Soviets et Kuomintang (1931)
- L’alternative: capitalisme d’état ou socialisme démocratique (1933)
- Livre noir de la dictature autrichienne La justice et les Lois sous le Dr Schuschnigg, Des faits rien que des faits (1934)
- Ce que nous avons vu en Espagne (1938) Jeanne E. Vandervelde (toim.)
- Souvenirs d'un militant socialiste (1939)
- La situation mondiale : rapport sur la conférence de Zurich, fait au conseil général du P.O.B. le 22 juin 1932 (päiväämätön)
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kehitys sosialismia kohden, suom. Aku Rissanen. Tampere : Alex Halonen, 1909
- Sosialismi ja teollisuuden kehitys, suom. Aku Rissanen. Astoria (Ore.). Toverin kustannusyhtiö, 1908
- Sosialismi ja tuotannon kehitys, suom. M. A. Airola, julkaisija: Viipuri, Viipurin työväen sanomalehti-o.y., 1909
- Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, suom. Väinö Jokinen. Julkaisija: Helsinki, Vihtori Kosonen, 1907
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Emile Vandervelde Suomessa. Eräs muistelma, Suomen Sosialidemokraatti, 02.01.1939, nro 2, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Pionniers en Belgique Emile Breton artikkeli L'Humanité-lehdessä
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ABS, Robert, Emile Vandervelde, Bruxelles, Editions Labor, 1973
- Polasky, Janet, Emile Vandervelde, le Patron, Bruxelles, Editions Labor, 1995 ISBN 280401035X.
- Polasky, Janet, The Democratic Socialism of Emile Vandervelde : Between Reform and Revolution, Washington, Oxford, Berg, 1995.
- Työväenliikkeen kirjasto.
