Elma
| Elma, Elmi | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | Elma, Elmi: 12. helmikuuta |
| – ruotsinkielinen | Elma: 12. helmikuuta |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | Elman pohjana ehkä Elisabet-Mary, Else-Marie tai Guglielma; Elmi toisinto Elmasta tai lyhennelmä Vilhelmiinasta[1] |
Elma on naisen etunimi, joka on eri maissa syntynyt lyhennelmänä useista eri nimistä tai nimiyhdistelmistä. Näitä ovat olleet esimerkiksi Englannissa Elisabet-Mary, Tanskassa Else-Marie ja Italiassa Guglielma, joka on Vilhelm-nimen italialainen naispuolinen vastine.[2]
Suomessa nimi Elma tuli käyttöön 1800-luvun lopulla, mihin luultavasti vaikutti Aleksis Kiven näytelmä Karkurit (1867). Siinä esiintyy tämänniminen neito. On arveltu, että Kivi löysi nimen italialaisista lähteistä.[2] Suomessa nimestä tunnetaan myös muunnos Elmi, joka tosin saattaa paikoin olla lyhentymä Elmiinasta. Tällöin se pohjautuisi nimiin Helmiina ja Vilhelmiina.[3]
Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan nimi Elma on 1900-luvun alusta vuoden 2019 loppuun mennessä annettu 10 176 naiselle. Elmi on puolestaan annettu samana aikana nimeksi 868 naiselle ja noin 50 miehelle.[4]
Elman ja Elmin nimipäivä on 12. helmikuuta. Nimi Elma esiintyy sekä suomenkielisessä että suomenruotsalaisessa kalenterissa, Elmi vain suomenkielisessä.[1]
Tunnettuja Elma- ja Elmi-nimisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elma Aaltonen (1913–1998), lähetystyöntekijä ja kirjailija
- Elma Finne (1907–1977), suomenruotsalainen uskonnollinen kirjailija
- Elma Lindroos (1907–2009), arkkitehti
- Elmi Tsokkinen (1885-1979), runonlaulaja
Kuvitteellisia Elma- ja Elmi-nimisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elma, toinen päähenkilö Aleksis Kiven näytelmässä Karkurit
- Elma, toinen päähenkilö elokuvassa Elma ja Liisa
- Elma Laurila, torppari Anton Laurilan tytär Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 71–72. (Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6
- ↑ a b Etunimet, s. 71.
- ↑ Etunimet, s. 72.
- ↑ Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 13.2.2021.