Eino Koskimies

Kunniatohtori Eino Koskimies 1966

Eino Rafael Koskimies (vuoteen 1931 Forsman; 31. maaliskuuta 1892 Helsinki – 11. maaliskuuta 1975 Turku) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat insinööri, teollisuuskoulun rehtori William Vindician Forsman ja tämän toinen vaimo Sofia Josefina Stenfors. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Maja Karolina Mattssonin kanssa.

Opinnot

Koskimies kävi seitsemän luokkaa Helsingin Uutta yhteiskoulua ja kirjoitti ylioppilaaksi Heinolan alkeiskoulun jatkoluokilta vuonna 1911 sekä liittyi Etelä-Pohjalaiseen Osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun konerakennusosastolla vuosina 1911–1915. Koskimies suoritti diplomi-insinööritutkinnon 1. osan vuonna 1915. Sotilaskoulutusta hän sai Hyökkäysvaunukurssilla vuonna 1922 ja suorittamalla Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1924–1926.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Koskimies liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 5. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella (Misalla), Riianlahdella ja Schmardenissa (Smārdessa) sekä Aa-joella (Lielupella). Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa (Liepājassa) järjestetyn sotakoulun A-kurssin.

Suomen sisällissota

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Koskimies saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui taistelussa 28. maaliskuuta 1918.

Sisällissodan jälkeinen aika

Talvisodan 2. divisioonan komentaja eversti Eino Koskimies kuvassa vasemmalla.

Koskimies määrättiin sisällissodan jälkeen haavoistaan parannuttuaan 12. kesäkuuta 1918 toimistopäälliköksi Sotaministeriön yleiseen sota-asiainosastoon, josta hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 komentajaksi Keski-Suomen rykmentin III pataljoonaan. Rykmentissä hänen tehtäviinsä kuului useat rykmentin komentaja viransijaisuudet. Vuoden 1922 syyskuussa hänet aluksi komennettiin ja lopullisesti siirrettiin 1. tammikuuta 1923 Teknillisten joukkojen esikuntapäälliköksi. Uudenmaan rykmentin komentajan viransijaisena hän toimi 1. syyskuuta 1926 – 28. elokuuta 1928 välisen ajan. Viransijaisaikana hänet siirrettiin 28. huhtikuuta 1927 alkaen Yleisesikuntaan teknillisten tarkastajantoimistoon ja edelleen 15. kesäkuuta 1928 alkaen komentajaksi Tampereen rykmenttiin. Tampereen rykmentistä hänet komennettiin 1. maaliskuuta 1932 komentajaksi 3. sotilasmaakuntaan ja edelleen 1. heinäkuuta 1933 alkaen niin ikään Kymenlaakson sotilasläänin komentajaksi.

Talvi- ja jatkosota

Koskimies osallistui talvisotaan 11. divisioonan (tunnettiin myöhemmin nimellä 2. divisioona) komentajana ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella, Muolaanjärvellä, Vuoksissa, Äyräpäässä, Kuparsaaressa, Sintolassa, Vuosalmilla. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä, kunnes siirrettiin myöhemmin Etelä-Hämeen sotilasläänin komentajaksi.

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 5. divisioonan komentajaksi, mistä VI armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela erotti hänet jo 11.7.1941, alle vuorokausi yleishyökkäyksen alkamisen jälkeen. Koskimies siirrettiin vielä ensimmäisenä sotavuonna Päämajan Koulutus- ja komento-osaston päälliköksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin vielä vuonna 1941 Hangon Ryhmän komentajaksi, josta hänet siirrettiin seuraavana vuonna takaisin päämajaan, ja hänet sijoitettiin sotilashallitokomentajaksi. Tehtävästä hän erosi sotien jälkeen, jolloin astui Wärtsilä Oy:n palvelukseen tehtaiden henkilö- ja paloturvallisuuden organisoijaksi, kunnes vuonna 1945 hän siirtyi tarkastajaksi Wärtsilän Keskinäisen Vakuutusyhtiön palvelukseen Turkuun ja palveli yrityksessä vuoteen 1967 saakka.

Luottamustoimet

Koskimies toimi 1. divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1919–1920 ja 2. divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1921 sekä 3. divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuonna 1930.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 6. marraskuuta 1915 Gruppenführer 10. tammikuuta 1916 Zugfiihreriksi 9. elokuuta 1917 Kapteeni 11. helmikuuta 1918 Majuri 24. joulukuuta 1919 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1926 Eversti 4. syyskuuta 1929 Yleisesikuntaupseerin arvonimi 18. helmikuuta 1935		Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. komentajamerkki Vapaudenristi 1. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 1. lk. Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan Kotkan ritarikunnan 1. lk. kunniamerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Ruotsin Miekkaritarikunnan komentajamerkki

Lähteet

• Jernström, E.: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY Porvoo 1938.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.