Kaarlo Eemeli Kivirikko

Karl Emil Stenroos vuonna 1891.

Kaarlo Eemeli Kivirikko (vuoteen 1906 Karl Emil Stenroos; 28. tammikuuta 1870 Helsinki – 26. huhtikuuta 1947) oli yliopettaja, lintutieteilijä ja oppi- ja tietokirjailija. Hän oli myös taitava lintujen täyttäjä, joka tunnettiin kyvystään sijoittaa eläin luontevaan pienympäristöön ja loihtia näin poikkeuksellisen aidonoloinen tilannekuva. Kivirikko sai professorin arvonimen vuonna 1930.

Elämäkerta

Kivirikon vanhemmat olivat rakennusmestari August Stenroos ja Agatha Charlotta Corzard. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1889 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1892, lisensiaatiksi 1898 ja tohtoriksi 1900. Kivirikko teki tutkimusmatkat Vienan Karjalaan ja Vienanmerelle 1894 sekä Transkaspiaan, Turkestaniin ja Siperiaan 1896.

Kivirikko oli Sortavalan reaalilyseon luonnonhistorian ja maantieteen lehtorina sekä Sortavalan seminaarin luonnonhistorian ja kemian opettajana 1899–1905. Hän toimi Helsingin suomalaisen normaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon vanhempana lehtorina vuodesta 1905 sekä yliopettajana vuosina 1911–1938. Hän kirjoitti eläin- ja kasvitieteen oppikirjoja. Hän paranteli Aukusti Juhana Melan Suomen luurankoiset -teosta laajentamalla ja toimittamalla kirjan toisen painoksen vuonna 1909. Kivirikko kirjoitti laajan kaksiosaisen teoksen Suomen linnut vuosina 1926–1927. Nuorena Kivirikko tutki vesien pienäyriäisiä.

Kivirikko toimi Luonnon Ystävän (nyk. Luonnon Tutkija) päätoimittajana 1921–1925, Maapallon eläimistön päätoimittajana sekä Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtajana 1926–1936. Hän sai professorin arvon vuonna 1930.

Kivirikon täytettyjen lintujen kokoelma on lahjoitettu Helsingin yliopistolle.