Édouard Daladier
| Édouard Daladier | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Albert Lebrun |
| Edeltäjä | Joseph Paul-Boncour |
| Seuraaja | Albert Sarraut |
| Presidentti | Albert Lebrun |
| Edeltäjä | Camille Chautemps |
| Seuraaja | Gaston Doumergue |
| Presidentti | Albert Lebrun |
| Edeltäjä | Léon Blum |
| Seuraaja | Paul Reynaud |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. kesäkuuta 1884 Carpentras, Ranska |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1970 (86 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | Radikaalipuolue |
.png) Nimikirjoitus |
|
Édouard Daladier (18. kesäkuuta 1884 – 10. lokakuuta 1970) oli ranskalainen poliitikko, joka tunnetaan erityisesti siitä, että hän toimi maan pääministerinä toisen maailmansodan syttyessä. Pääministerinä häntä seurasi Paul Reynaud.[1]
Vuosina 1924–1928 Daladier oli ministerinä useissa Ranskan koalitiohallituksissa. Daladierilla oli myös merkittävä rooli Ranskan radikaalipuolueen ja sosialistipuolueen erossa vuonna 1926. Myöhemmin Daladierista tuli merkittävä hahmo radikaalipuolueessa ja hänestä tuli pääministeri ensimmäisen kerran vuonna 1933 ja uudestaan vuonna 1934 muutamaksi viikoksi Ranskan oikeistomellakoiden aikana. Nämä mellakat johtivat radikaalipuolueen joutumiseen pois vallasta.
Daladierista tuli sotaministeri vuonna 1936 ja myöhemmin pääministeri 10. huhtikuuta 1938. Daladierin pääministerikauden aikana tehtiin nk. Münchenin sopimus, jossa Ranska perääntyi velvoitteistaan puolustaa Tšekkoslovakiaa. Saksan hyökättyä Puolaan vuonna 1939 Daladier vastusti sodan julistamista, mutta joutui kuitenkin taipumaan. Ranska julisti sodan Saksaa vastaan 3. syyskuuta 1939. Daladier ajoi Suomen tukemista talvisodassa vahvistaakseen hallituksensa asemaa ja erosi pääministerin tehtävistä tukihankkeen epäonnistuttua maaliskuussa vuonna 1940.[2] Daladier pakeni Marokkoon, mutta hänet pidätettiin ja Vichyn hallitus tuomitsi hänet maanpetoksesta. Sodan loppuajan Daladier oli saksalaisten sotavanki.
Sodan jälkeen Daladier oli Ranskan parlamentin jäsen ja hänet tunnettiin erityisesti Charles de Gaullen vastustajana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9
- Torbacke, Jarl: Ensimmäinen ja toinen maailmansota. (2. painos) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-13623-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ranskan ankara isäntä - Edouard Daladier, Kuva, 04.01.1939, nro 1, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Edeltäjä: Léon Blum |
Ranskan pääministeri | Seuraaja: Paul Reynaud |
