Dynaamiset kyvyt

Dynaamiset kyvyt ovat yksinkertaistetusti tekijöitä, jotka lisäävät yrityksen kilpailuetua ja tuottavat sille lisäarvoa. Kansantaloustieteestä lähtöisin oleva dynaamisten kykyjen teoria on viime vuosina kasvattanut suosiotaan myös liiketaloustieteellisen tutkimuksen piirissä.

Dynaamiset kyvyt ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä. Niitä on pidetty mm. epämääräisinä, hämmentävinä, mysteerisinä, abstrakteina, hankalina tutkia, tautologisina ja vaikeaselkoisina (Kts. esim. Kuuluvainen 2011). Kritiikkiin on myös vastattu, ja tämän tuloksena on syntynyt muun muassa uusia määritelmiä dynaamiselle kyvykkyydelle.

Dynaamisia kykyä on määritelty kymmenin eri tavoin, mutta viime vuosina suosituin määritelmä lienee ollut Helfatin ym. (2007) tarjoama määritelmä: ”A dynamic capability is the capacity of an organisation to purposefully create, extend, or modify its resource base.” Vapaasti suomennettuna Helfat ym. näkevät, että dynaamiset kyvyt ovat organisaation kyky suunnitelmallisesti luoda, laajentaa tai muokata resurssiperustaansa. Tässä yhteydessä resurssiperusta sisältää niin yrityksen resurssit kuin sen kyvytkin.

Dynaamisten kykyjen teoria ammentaa sisältönsä lukuisista aikaisemmista teorioista. Dynaamisten kykyjen teoriapohja nojaa sellaisiin evolutionaarisen taloustieteen ja yrittäjyyden klassikoihin kuin Schumpeter (1934), Williamsson (1975, 1985), Cyert and March (1963), Nelson and Winter (1982), Teece (1982), Rumelt (1984) sekä Teece and Pisano (1994). Unohtaa ei sovi myöskään Penrosea (1959), sillä eräät aiheet elementit sopivat hyvin yhteen hänen yrityskasvua pohdiskelevien näkemystensä kanssa. Penrosen mukaan pelkkä resurssien hallinta ei yleensä riitä merkittävän lisäarvon luomiseen, vaan tämän syntyyn vaikuttaa ennemminkin yrityksen kyky yhdistellä näitä resursseja. Toisin sanoen, Penrose puhuu kykyjen roolista kilpailuedun taustalla. Penrose myös selventää, että yrityskasvu vaatii organisaatiolta jatkuvaa kykyä kehittää asiantuntemustaan, innovatiivisuuttaan ja yrittäjämäisyyttään. Sama ideologia on myös dynaamisten kykyjen näkökulman ytimessä (Lockett 2005; Augier and Teece 2007).

Resurssiperusteista näkökulmaa (RBV) ei sovi unohtaa tarkasteltaessa dynaamisia kykyjä, sillä dynaamisia kykyjä on usein pidetty RBV:n sisarteoriana, joka pyrkii kehittämään sitä tuomalla staattiseen resurssiperusteiseen teoriaan mukaan dynaamisempia elementtejä. Dynaamisten kykyjen tutkimuksen ytimessä onkin nimenomaisesti resurssien ja operationaalisen tason kyvyn muutos. Usein tällaisilla muutoksilla nähdään olevan ratkaisevan tärkeä rooli kilpailuedun saavuttamisen näkökulmasta (esim. Ambrosini and Bowman 2009).

Dynaamisten kyvyn tutkimuksessa on noussut esiin muutamia hieman toisistaan poikkeavia koulukuntia. Eräs selitys tälle löytyy dynaamisten kyvyn tutkijoiden poikkeavista taustoista. Esimerkiksi taloustieteilijät ja strategisen johtamisen tutkijat ovat tutkineet ilmiötä erilaisten linssien läpi. Dynaamisten kyvyn kirjallisuutta tarkasteltaessa onkin huomattavissa, että osa tutkijoista painottaa erityisesti organisatoristen rutiinien roolia dynaamisten kyvyn taustalla toisten keskittyessä organisaation tai yritysjohdon yrittäjämäisiin piirteisiin. Näiden kahden lähestymistavan voisi kuitenkin nähdä ennemmin toisiaan täydentävinä kuin kilpailevina. Tämänkaltaiset koulukuntaerot tuovat kuitenkin oman lisähaasteensa dynaamisiin kyvyn vihkiytymättömille tutkijoille. Toisin sanoen, dynaamisten kyvyn kirjallisuus saattaa näyttäytyä hyvinkin sekavana, mikäli aloitteleva tutkija ei ole tietoinen tämänkaltaisista painotuseroista eräiden alan johtavien ajattelijoiden välillä.

Tutkijat ovat määritelleet dynaamiset kyvyt lukuisin eri tavoin (Kuuluvainen 2011). Näitä määritelmiä voi luokitella seuraamalla Madsenin (2010) esimerkkiä, jossa määritelmät jaetaan 3 luokkaan:

1) Määritelmät, jotka keskittyvät dynaamisten kykyjen tuloksiin
2) Määritelmät, jotka keskittyvät yrityksen liiketoimintaympäristön rooliin
3) Määritelmät jotka keskittyvät niihin kykyjen jotka tekevät yrityksestä dynaamisemman

Valtaosa tutkijoista kuitenkin näkee dynaamiset kyvyt prosesseina, jotka liittyvät yritysten kykyyn uudistaa resurssejaan ja kykyjään, niin että ne pystyvät paremmin vastaamaan liiketoimintaympäristönsä muutoksiin. Usein korostetaan myös sitä, ettei dynaaminen kyky ole spontaani ad hoc -reaktio ympäristössä huomattuun muutokseen, vaan pikemminkin intentionaalinen muutos yrityksen resurssipohjassa (esim. Ambrosini ja Bowman 2009, 33).

Suomessa on julkaistu muutamia dynaamiseen kyvykkyyteen keskittyviä väitöskirjoja (esim. Jantunen 2005 & Kuuluvainen 2011).

Lähteet

• Ambrosini, Véronique – Bowman, Cliff (2009) What are dynamic capabilities and are they a useful construct in strategic management? International Journal of Management Reviews, Volume 11, No. 1, 29-49.

• Augier, Mie – Teece, David J. (2007) Dynamic Capabilities and Multinational Enterprise: Penrosean Insights and Omissions. Management International Review, Vol. 47, No. 2, 175.

• Cyert, Richard – March, James G. (1963) A Behavioural Theory of the Firm. Englewood Cliffs: Prentice Hall.

• Helfat, Constance.E. – Finkelstein, Sydney. – Mitchell, Will – Peteraf, Margaret. – Singh, Harbir – Teece David J. – Winter, Sidney G. (2007) Dynamic Capabilities- Understanding Strategic Change In Organizations. Blackwell Publishing.

• Jantunen, Ari (2005) Dynamic Capabilites and Firm Performance. Dissertation. Published in Lappeenranta University of Technology. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 221.

• Kuuluvainen, Arto (2011) Dynamic capabilities in the international growth of small and medium-sized firms. Publications of Turku School of Economics: Series A-4: 2011/Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, A-4:2011 (Dissertation). (Arkistoitu – Internet Archive)

• Lockett, Andy (2005). Edith Penrose's Legacy to the Resource-Based View. Managerial and Decision Economics, Vol. 26, 83–98.

• Madsen, Einar-Liar (2010) A Dynamic Capability Framework- Generic dimensions of Dynamic Capabilities and Their Relationship to Entrepreneurship. In: Strategic Reconfigurations: Building Dynamic Capabilities in Rapid-Innovation-Based Industries. Ed. by Wall, S. – Zimmermann, C. – Klingebiel, R. – Lange, D. Chaltenham: Edward Elgar.

• Nelson, Richard. R. – Winter, Sidney G. (1982) An Evolutionary Theory of Economic Change. Cambridge, MA: Belknap Press of Harvard University Press.

• Penrose, Edith T. (1959) The theory of the Growth of the Firm. Basil Blackwell: Oxford, Great Britain.

• Rumelt, Richard P. (1984) Towards a Strategic Theory of the Firm. In: Competitive Strategic Management ed. by. Lamb, Robert. 556–570. Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall.

• Schumpeter, Joseph A. (1934) The Theory of Economic Development. An inquiry into Profits, Capital, Credit, Interest, and the Business Cycle. Harvard University Press, Cambridge. Translated from the German by Redvers, Opie.

• Teece, David J (1982) Towards an Economic Theory of the Multiproduct Firm. Journal of Economic Behavior and Organization. Vol. 3, 39–63.

• Teece, David J. – Pisano, Gary (1994) The Dynamic Capabilities of Firms: An Introduction, Industrial and Corporate Change, Vol. 3, No. 3, 537–556.

• Williamsson, Oliver E. (1975) Markets and Hierarchies: Analysis and Antitrust Implications, New York: Free Press.

• Williamsson, Oliver E. (1985) The Economic Institutions of Capitalism, New York: Free Press.

Aiheesta muualla

• Turun kauppakorkeakoulun CCR Tutkimuspalveluiden blogiartikkeli