Korpialvejuuri
| Korpialvejuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Alvejuurikasvit Dryopteridaceae |
| Suku: | Alvejuuret Dryopteris |
| Laji: | cristata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Korpialvejuuri (Dryopteris cristata) on yleinen, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavattava saniainen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korpialvejuuren maavarsi on lyhyt, jokseenkin pysty tai vaakasuora ja se on tiheitten, liuskaisten suomujen peittämä. Lehdet kasvavat kimppuina. Itiöpesäkkeettömät lehdet ovat pystyjä, 20–30 cm korkeita ja niiden ruoti on noin puolet lehtilavan pituudesta. Toisin kuin itiöpesäkkeelliset lehdet, itiöpesäkkeettömät lehdet talvehtivat. Itiöpesäkkeelliset lehdet ovat viistoja ja kasvavat 40–60 cm korkeiksi. Lehtiruoti on vaaleanruskeiden suomujen peitossa ja pituudeltaan lehtilavan pituinen. Lehtilapa on kalju, yksi tai kaksi kertaa parilehdykkäinen ja kapeanpuikea. Lehdykät ovat kolmiomaisen puikeita tai pitkänpyöreitä, parijakoisia tai -osaisia, liuskat tylppiä, pitkulaisia ja hammasrivisiä tai -liuskaisia. Lehdyköiden alapinnalla on pieniä, kahdessa rivissä olevia pyöreitä itiöpesäkeryhmiä. Itiöpesäkkeiden katesuomut ovat munuaismaisia. Suomessa korpialvejuuren itiöt kypsyvät heinä-elokuussa. Laji on myrkyllinen.[1]
Korpialvejuuri voi risteytyä metsäalvejuuren (D. carthusiana) kanssa.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpialvejuuren päälevinneisyysalue Euroopassa ulottuu Saksasta ja Alppien alueelta Keski-Venäjälle. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Unkariin, Romaniaan ja Pohjois-Ukrainaan, pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin ja Pohjois-Venäjälle. Lisäksi lajia tavataan satunnaisemmin myös Britteinsaarilla, Ranskassa ja Pyreneillä. Aasian puolella lajia kasvaa Länsi-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa korpialvejuurta tavataan lähinnä Yhdysvaltojen pohjois- ja koillisosissa sekä Kanadan eteläosissa. Mantereella tavataan pääasiassa lajin muunnosta, var. clintoniana.[2] Suomessa korpialvejuuren levinneisyysalue painottuu maan etelä- ja itäosiin. Pohjoisempana laji on satunnaisempi, mutta sitä on tavattu Etelä-Lapin korkeudelle saakka.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpialvejuuri kasvaa korvissa, tulvaisissa rantapensaikoissa, suo-ojissa, turvekuoppien reunamilla ja suoniityillä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 49.
- ↑ a b Den virtuella floran: Granbräken (ruotsiksi) Viitattu 4.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Korpialvejuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.10.2011.