Dmitry Hintze
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Dmitry Hintze (6. helmikuuta 1914 Pietari – 15. marraskuuta 1997 Jyväskylä) oli suomalainen pianisti ja pianopedagogi.
Dmitry Hintze emigroitui Suomeen vuonna 1919 isänsä lakimies ja sellisti Eugen (Jevgeni) Hintzen ja äitinsä Valentina Predetchenskajan kanssa. Perhe asettui Viipuriin, missä Dmitry kävi Viipurin venäläistä reaalilyseota ja opiskeli pianonsoittoa Viipurin musiikkiopistossa opettajinaan Sergei Kulanko ja Eleonore Frisk. Sävellystä hän opiskeli yksityisesti Pjotr Akimovin johdolla. Viron Tartossa lyhyeksi jääneiden lääketieteen opintojen jälkeen Hintze jatkoi pianonsoitonopiskeluaan Sibelius-Akatemiassa vuosina 1938–1939 ja 1945–1947 opettajanaan Ernst Linko. Opiskelurahoja Hintze ansaitsi soittamalla ravintoloissa mm. Riihimäellä, Heinolassa ja Jyväskylässä, jonne hän siirtyi vuonna 1941 ja jossa hän asui ja työskenteli elämänsä loppuun asti.
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hintze oli perustamassa Jyväskylän musiikkiopistoa, jonka ensimmäisenä pianonsoitonopettajana hän oli vuosina 1948–1953. Tämän jälkeen hän työskenteli yksityisenä pianonsoitonopettajana eläkkeelle siirtymiseensä 1990-luvun alkuun asti. Hintze esiintyi pianistina omin konsertein ja orkestereiden solistina sekä teki radionauhoituksia. Hän toimi myös säestäjänä ja teki yhteistyötä mm. oopperalaulaja Martti Talvelan pianopartnerina. Hintze järjesti konsertteja 1950-luvulta 1970-luvun alkuun perustamansa Jyväskylän konserttiyhdistyksen nimissä. Hintze myös sävelsi koko työuransa ajan. Suurin osa sävellyksistä on pienimuotoisia piano-, viulu- ja sellokappaleita. Näyttämömusiikkia hän sävelsi ollessaan Jyväskylän työväenteatterin kapellimestarina vuosina 1953–1957. Sävellyskonsertti hänellä oli Jyväskylässä vuonna 1952. Osa hänen sävellyskäsikirjoituksistaan on Helsingissä Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmassa.
Hintze tunnettiin myös taidemaalarina. Hän järjesti useita näyttelyjä 1970- ja 1980-luvuilla kotikaupunkiinsa sekä muutamille muille paikkakunnille.
Hintze kirjoitti konserttiarvosteluja useisiin Jyväskylässä ilmestyneisiin sanomalehtiin 1940-luvun lopulta 1980-luvun alkuun. Lisäksi hän kirjoitti 1970-luvulla musiikkilehti Rondoon musiikkikuulumisia Keski-Suomesta.
Hintzellä oli pianomusiikin opiskelijoita, kuten Matti Asikainen, Jaana ja Heini Kärkkäinen, Tessa Virta, Ursula von Lerber, Kirmo Lintinen, Hanna ja Bertta Kalaoja, Tero Tavaila ja niin edelleen. Myös hänen lapsensa jatkavat musiikillista perintöä sekä sävellykset ja taide.
Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kulttuurirahaston palkinto 1978
- Jyväskylän kaupungin taidepalkinto 1987
- Valtion taiteilijaeläke 1979
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Talvela Laululle, Finlandia Classics
- Lento cantabile, Hannu Kiiski, sello. Vihdin seurakunta
- Canto meditativo, Hannu Kiiski, sello. Refrain Records
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arne Rousi: Ystäväni musiikin maestrot, Atena 2006
- Yrjö Sariola: Polun kulkijat, Päivä 2003
- Pirkko Korhonen: Jyväskylä Sinfonia, Jyväskylä Sinfonia 2005
- Pekka Hako: Unohtumaton Martti Talvela, Ajatus Kirjat 2004
- Seppo Heikinheimo: Martti Talvela, Jättiläisen muotokuva, Otava 1978
- Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat, Otava 1997
- Emma Kangas ja Helvi Kangas: Kritiikki ja festivaali, Jyväskylän yliopiston julkaisuja 1992
- Mikael Hintze: Dmitry Hintze - Siveltimestä, omakustanne 2015
- Mikael Hintze: Dmitry Hintze, pesunkestävä romantikko ja värikäs kulttuuripersoona, omakustanne 2024