Ruumiinavaus

Ruumiinavaushuone.

Michiel Jansz van Miereveltin maalaus ruumiinavauksesta 1617 anatomian oppitunnilla.

Ruumiinavaus eli autopsia (sairaaloissa nimellä obduktio) on yleensä kuolinsyyn selvittämiseksi tehtävä kuolleen henkilön ruumiin tutkimus. Obduktiot voidaan luokitella lääketieteelliseen ja oikeuslääketieteelliseen obduktioon. Lääketieteellisessä obduktiossa tiedetään kuoleman aiheutuneen sairaudesta, mutta sairauden laatu on epävarma tai epäselvä. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus suoritetaan poliisin pyynnöstä, kun epäillään kuolemanluokan olevan tapaturma tai kuolemaan liittyvän rikos. Vaikka ulkoiset vammat näyttäisivät olevan kuolinsyy, saattaa niihin johtaneen onnettomuuden taustalta löytyä muita syitä kuten huumaavat aineet tai myrkytys. Suomen laki edellyttää kuolinsyyn tutkimista aina mahdollisen henkirikoksen paljastamiseksi. Tämän vuoksi mm. yksinään kuolleet, jotka on löydetty joko kodeistaan tai muista paikoista, joutuvat oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.

Lääketieteen opetukseen testamentatuille ruumiille tehtyä ruumiinavausta kutsutaan dissektioksi, erotukseksi obduktiosta. Dissektoitava ruumis on käsitelty formaliinilla, eikä siis haudattuna maatuisi. Siksi dissektoitu ruumis pitää opetuksen jälkeen polttohaudata.

Eläimelle tehtävää ruumiinavausta nimitetään nekropsiaksi.

Historia

Alkujaan ruumiinavauksia suoritettiin ihmisen anatomian tutkimiseksi. Jo muinaiset egyptiläiset olivat hyvin taitavia käsittelemään ihmisruumista, mistä on todisteena hyvin säilyneet muumiot. Roomalainen laki kielsi 150 eaa. ruumiinavaukset, mikä oli suuri takaisku anatomian ja lääketieteen kehitykselle. Uudella ajalla suurta kohua herättäneet anatomiset näytökset olivat aikoinaan suosittuja ja vihattuja. Näiden tieteellisyys oli toisinaan hyvinkin kyseenalaista.

Katso myös

• Anatominen teatteri

Aiheesta muualla

• Kuolemansyyn selvittäminen (Arkistoitu – Internet Archive) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.