Amerikkalainen sydänmato

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Dirofilaria immitis)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikkalainen sydänmato
Sydänmato koiran sydämessä
Sydänmato koiran sydämessä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Sukkulamadot Nematoda
Luokka: Chromadorea
Lahko: Spirurida
Heimo: Onchocercidae
Suku: Dirofilaria
Laji: immitis
Kaksiosainen nimi

Dirofilaria immitis
Leidy, 1856

Katso myös

  Amerikkalainen sydänmato Wikispeciesissä
  Amerikkalainen sydänmato Commonsissa

Amerikkalainen sydänmato (Dirofilaria immitis) on nisäkkäiden sydämessä loisiva, sydänmatotaudin aiheuttava sukkulamatolaji. Se on erityisesti koiran loinen, mutta tartuntoja on tavattu harvakseltaan myös kissalla, sudella, kojootilla, ketulla, fretillä, merileijonilla ja majavalla sekä erittäin harvoin myös ihmisellä. Ihmisellä loinen ei kykene kasvamaan toukkamuodosta madoksi, mutta se voi aiheuttaa keuhkoihin kystiä, jotka keuhkokuvassa näyttävät kasvaimilta.lähde?

Tartunnan saa ainoastaan madon toukkamuotoja sisältävän hyttysen imiessä uhrista verta; eläimet eivät suoraan voi tartuttaa toisiaan.[1]

Sydänmatotautia on perinteisesti pidetty trooppisten alueiden ongelmana, mutta loiset ovat levinneet yhä pohjoisemmille vyöhykkeille. Euroopassa sydänmatotautia esiintyy erityisesti Välimeren maissa (Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Etelä-Ranskassa).[1] Tautia esiintyy myös muun muassa Australiassa ja Japanissa.

Sydänmato voi täysikasvuisena olla yli 30 cm pitkä. Madot elävät keuhkovaltimossa ja harvemmin myös sydämen oikeassa puoliskossa. Loisen kasvu isäntäeläimen verenkierrossa toukasta täysikasvuiseksi kestää yli puoli vuotta.[1]

Sydänmatotartunta aiheuttaa tyypillisesti sydämen oikean puoliskon laajenemisen ja seinämän paksuuntumisen sekä hengitystieoireita. Lisäksi kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena maksa voi vaurioitua. Tartunta voi vaurioittaa myös munuaisia. Oireita ei välttämättä ilmene, ja siksi tartuntaa voi olla vaikea diagnosoida.[1] Pahimmassa tapauksessa sydänmatotauti aiheuttaa eläimen äkillisen kuoleman.

Tartuntaa voidaan ehkäistä reseptilääkkeillä.[1]

  1. a b c d e Koirauutiset Seppo Saari: Uskaltaako koiran kanssa matkustaa? – loisriskit ulkomaanmatkoilla. Viitattu 30.5.2010. (Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]