Lattahai
| Lattahai | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Piikkihaikalat Squaliformes |
| Heimo: | Pistinhait Centrophoridae |
| Suku: | Deania |
| Laji: | calcea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Deania calcea |
|
 |
|
| Katso myös | |
Lattahai (Deania calcea) on pistinhaihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan syvistä vesistä kaikista valtameristä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lattahai voi kasvaa suurimmillaan 120–127 cm pitkäksi. Ruumiinmuodoltaan laji on pitkänomainen ja hoikka. Sen kuono on hyvin pitkä ja litteä. Kalan silmät ovat väriltään vihreät. Selkäeviä on kaksi, joista taaimmainen on korkeampi ja lyhyempi. Molempien selkäevien edessä on piikki. Lattahai on väriltään tumman ruskea tai tumman harmaa ja ihossa on pieniä piikkejä.[2][3][4][5][6][7]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lattahain levinneisyysalue on laaja mutta hyvin laikuttainen, ja sitä tavataan niin Atlantista, Intian valtamerestä kuin Tyynestämerestäkin. Kala liikkuu useimmiten 400–1 000 metrin syvyydessä ja syvimillään sitä on tavattu 1 500 metrin syvyydestä. Lajin ravintoa ovat erityisesti kalat mutta se syö myös äyriäisiä ja mustekaloja. Lattahai on vivipaarinen ja kerrallaan syntyy 6–12 poikasta.[1][2][3][4][5][6][7]
Lattahaita kalastetaan kaupallisesti. Siitä hyödynnetään lihan lisäksi runsaasti skvaleenia sisältävä maksa, josta tehdään öljyä. Kalastuksen vuoksi lattahaikannat ovat laskussa ja laji luokitellaan silmälläpidettäväksi.[1][2][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Finucci, B., Cheok, J., Cotton, C.F., Kulka, D.W., Neat, F.C., Pacoureau, N., Rigby, C.L., Tanaka, S. & Walker, T.I.: Deania calcea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.6.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Deania calcea (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 25.6.2022. (englanniksi)
- ↑ a b David A. Ebert, Marc Dando, Sarah Fowler: A Pocket Guide to Sharks of the World, s. 62. Princeton University Press, 2021. ISBN 978-0-691-21874-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.6.2022). (englanniksi)
- ↑ a b David A. Ebert, Marc Dando: Field Guide to Sharks, Rays & Chimaeras of Europe and the Mediterranean, s. 218. Princeton University Press, 2021. ISBN 978-0-691-20598-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.6.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Jose I. Castro: The Sharks of North America, s. 86-87. Oxford University Press, 2011. ISBN 978-0-19-539294-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.6.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Brier Shark, Deania calcea (Lowe 1839) Fishes of Australia. Museums Victoria. Viitattu 25.6.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Species: Deania calcea, Birdbeak dogfish shark Shorefishes of the Greater Caribbean online information system. Smithsonian Tropical Research Institute. Viitattu 25.6.2022. (englanniksi)