Sassabiantilooppi
| Sassabiantilooppi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Lehmäantiloopit Alcelaphinae |
| Suku: | Topiantiloopit Damaliscus |
| Laji: | lunatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Damaliscus lunatus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sassabiantilooppi (Damaliscus lunatus) on tyypillinen Afrikan savannin sorkkaeläin, jota tavataan runsaslukuisena ennen kaikkea kansallispuistoissa. Suomen Lajitietokeskus käyttää lajista nimitystä topi[2].
Damaliscus-suvun topiantilooppien luokittelusta on eri mielipiteitä; joidenkin tutkijoiden mukaan sassabiantiloopilla olisi viisi alalajia,[1] kun taas toisten tutkijoiden mukaan Damaliscus lunatus, Damaliscus korrigum ja Damaliscus superstes ovat kolme erillistä lajia.[3] Jälkimmäisen näkemyksen mukaan varsinaisella sassabiantiloopilla eli tsessebellä – joka muissa luokituksissa käsitetään lajin nimialalajiksi Damaliscus lunatus lunatus[4] – ei ole yhtään alalajia.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sassabiantiloopin levinneisyysalue ulottuu Saharan eteläpuolisilla alueilla Senegalista Sudaniin sekä siitä varsin laajalle alueelle Itä-Afrikkaan Keniasta ja Etelä-Somaliasta Etelä-Afrikan koillisosiin.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sassabiantiloopin turkin pohjaväri on ruskea, ja sen sävy vaihtelee alalajista riippuen. Päässä, koivissa ja muuallakin vartalossa on mustia alueita. Kummallakin sukupuolella on hyvin poikkiharjuiset sarvet, joskin ne ovat naamaa pienemmät. Turkin värin tapaan myös sarvissa on vaihtelua koossa ja muodossa, samoin eläinten koossa muutenkin. Ruumiin pituus on 120–200 cm, säkäkorkeus 99–130 cm ja hännän pituus 34–45 cm. Koko lajilla painon vaihteluväli on 90–170 kg. Naaras on hieman pienempi kuin uros.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sassabiantiloopin ravintoa on pääasiassa ruoho, jota se laiduntaa piikkipensaita ja yksittäisiä puita kasvavilla alangoilla ja ylätasangoilla. Laji on tyypillinen laiduntaja. Tavallisesti eläimet hakutuvat 15–30 yksilön laumoihin. Vaelluksilla kohti uusia laitumia saattaa muodostua jopa 12 000 yksilön laumoja. Eläimet liikkuvat tuolloin muiden lehmäantilooppien, gnuuantilooppien, kanssa yhdessä. Paetessaan ne pinkovat kovaa vauhtia.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntymisaikana kukin aikuinen uros asettuu omalle reviirilleen, jossa se jatkuvalla edestakaisella liikkumisella pitää ruohon matalana. Se puolustaa aluettaan muilta uroksilta, mutta naaraat ja nuoret yksilöt saavat liikkua sen alueella vapaasti. Pariutuminen tapahtuu aina tällaisen reviirin piirissä. Uros pariutuu useamman naaraan kanssa. Sittemmin muodostuu taas laumoja, jotka koostuvat naaraiden jälkeläisistä. Kantoaika on 7,5–8 kuukautta. Kullakin naaraalla on yksi kerrallaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suuri Eläinkirja. WSOY, 1988. ISBN 951-0-22848-6
- Animal Diversity Web (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b IUCN SSC Antelope Specialist Group: Damaliscus lunatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Topi (sassabiantilooppi) – Damaliscus lunatus Lajitietokanta (verkkojulkaisu). Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 10.5.2024. (suomeksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Damaliscus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 130. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6