Cosimo I de’ Medici
| Cosimo I de’ Medici | |
|---|---|
 | |
| Firenzen herttua | |
| Valtakausi | 6. tammikuuta 1537 – 21. elokuuta 1569 |
| Edeltäjä | Alessandro de’ Medici |
| Toscanan suurherttua | |
| Valtakausi | 21. elokuuta 1569 – 21. huhtikuuta 1574 |
| Seuraaja | Francesco I de’ Medici |
| Syntynyt |
12. kesäkuuta 1519 Firenze, Firenzen tasavalta |
| Kuollut |
21. huhtikuuta 1574 (54 vuotta) Firenze, Toscanan suurherttuakunta |
| Puoliso |
Eleonora de Toledo Camilla Martelli |
| Lapset |
Bia Maria Frans I Isabella Giovanni Lucrezia Pedricco Garzia Ferdinand I Anna Pietro Virginia |
| Suku | Medici |
| Isä | Giovanni dalle Bande Nere |
| Äiti | Maria Salviati |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Cosimo I (ital. Cosimo de’ Medici; 12. kesäkuuta 1519 Firenze – 21. huhtikuuta 1574 Firenze)[1] oli Firenzen herttua vuosina 1537–1569 sekä ensimmäinen Toscanan suurherttua vuodesta 1569 alkaen.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cosimo syntyi Firenzessä, ja hänen isänsä oli kuuluisa forlìlainen kondottieeri Giovanni dalle Bande Nere.
Kun Alessandro de’ Medici joutui salamurhan uhriksi vuonna 1537, Cosimo nousi valtaan, koska Alessandron ainoa miespuolinen jälkeläinen oli avioton. Cosimo oli lähtöisin eri sukuhaarasta, mutta monet Firenzen vaikutusvaltaisista miehistä kannattivat häntä, ehkä toivoen pääsevänsä hallitsemaan hänen kauttaan, koska hän oli vain 17-vuotias. Cosimo osoittautui kuitenkin lujatahtoiseksi ja kunnianhimoiseksi, ja pyhä Rooman keisari Kaarle V tunnusti hänet Firenzen valtionpäämieheksi vuoden 1537 kesäkuussa. Hän palautti Medicit valtaan, ja sen jälkeen suku hallitsi Firenzeä viimeiseen Medici-suurherttuaan, Gian Gastone de Mediciin (1671–1737) asti. Hänen luomansa hallinnon rakenteet säilyivät aina siihen asti, kunnes suuriruhtinaskunta sulautui Itävallan keisarikuntaan.
Heinäkuun loppupuolella 1537 Alessandron maanpaossa olleet vastustajat keräsivät voimansa ja marssivat Ranskan kuningaskunnan tukemana Toscanaan Bernardo Salviatin ja Piero Strozzin johdolla. Saatuaan tiedon heidän lähestymisestään Cosimo lähetti parhaat joukkonsa Alessandro Vitellin johdolla kohtaamaan viholliset. Lyötyään vihollisarmeijan Montemurlon linnoituksen luona Vitelli hyökkäsi linnoitukseen, jonne Strozzi ja muutamat hänen kumppaneistaan olivat hakeutuneet turvaan. Strozzin vastarinta murtui muutamassa tunnissa, ja Cosimo oli saanut ensimmäisen voittonsa. Tärkeimmät vangit mestattiin Firenzen piazzalla tai Bargellossa.
Seuraavaksi Cosimon huomio kääntyi naapurikaupunkeihin Luccaan ja Sienaan. Keisarin tuella hän alkoi piirittää Sienaa ja vuonna 1555.[2] 15 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen hän valtasi kaupungin, jonka väkiluku oli romahtanut 40 000:sta 8 000:een. Vuonna 1559 Cosimo liitti Montalcinon alueisiinsa, ja vuonna 1569 hän sai paavi Pius V:ltä Toscanan suurherttuan arvon.[2]
Johtajana Cosimo oli itsevaltainen ja verotti alamaisiaan raskaasti. Taloudellisista vaikeuksista huolimatta hän oli antelias taiteiden tukija ja kehitti myös Firenzen laivastoa.
Cosimon jälkeen Toscanan hallitsijaksi tuli hänen poikansa Francesco eli Frans I. Myös hänen nuorempi poikansa Ferdinand toimi myöhemmin Toscanan suurherttuana. Cosimon jälkeläiset hallitsivat Toscanaa vuoteen 1737.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ britannica.com: Cosimo I
- ↑ a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, artikkeli ”Medici, Cosimo I de’ (Suuri)”, s. 979. WSOY, 1998. ISBN 951-0-33044-2.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cosimo I de’ Medici Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
