Isorihmaröyhy
| Isorihmaröyhy | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Rihmaröyhyt Chrysopogon |
| Laji: | zizanioides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chrysopogon zizanioides |
|
| Katso myös | |
Isorihmaröyhy[1] eli vetiveriaheinä (Chrysopogon zizanioides) on monivuotinen, Aasiasta kotoisin oleva heinä, jota kasvatetaan suojaksi eroosiota vastaan, rehuksi, rohdokseksi ja punontatöissä käytettäväksi kuituaineeksi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isorihmaröyhy kasvaa 2–5 metriä korkeaksi, ja sen laaja juuristo ulottuu 4 metrin syvyyteen.[2] Lehdet ovat 30–100 cm pitkiä ja 4–10 mm leveitä. Tähkämäinen on 15–10 cm pitkä ja koostuu 4–8 cm pitkistä huispaleista.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isorihmaröyhy on kotoisin trooppisesta Aasiasta, mutta sitä on istutettu trooppisille alueilla molemmille pallonpuoliskoille. Se on levinnyt viljelykarkulaisena ja on paikoin nyt haitallinen rikkakasvi.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laajan juuriston takia vetiveriaa käytetään sitomaan irtonaista maa-aineista eroosion uhkaamilla alueilla. Sen juuresta saadaan aromaattista öljyä, jota käytetään mausteena, kosmetiikassa ja rohdoksena. Juurista punotaan mattoja, koreja ja viuhkoja. Juurilastuja pidetään vaatekaapeissa antamassa miellyttävää tuoksua ja torjumassa hyönteisiä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Isorihmaröyhy – Chrysopogon zizanioides Viitattu 27.11.2022.
- ↑ a b Chrysopogon zizanioides (L.) Roberty PFAF. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ W.D. Clayton, M. Vorontsova, K.T. Harman & H. Williamson: Chrysopogon zizanioides The Online World Grass Flora. The Board of Trustees, Royal Botanic Gardens, Kew.. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Vetiver Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)