Christopher Polhem
Christopher Polhem, vuoteen 1716 asti Polhammar, (s. luultavasti 18. joulukuuta 1661 Tingstädessä, Gotlannissa - k. 30. elokuuta 1751 Tukholmassa) oli ruotsalainen keksijä ja teollisuusmies. Hän kehitti monia kaivostoimintaan, laivanrakennukseen, linnoituksiin ja kanavanrakentamiseen liittyviä laitteita ja menetelmiä.[1] Polhemia kutsutaan Ruotsin mekaniikan isäksi.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polhem syntyi saksalaisen, Visbyhyn muuttaneen, kauppiaan Wulf Christopher Polhammarin perheeseen. Polhemin äiti oli Vadstenasta kotoisin oleva Christina Eriksdotter Schening. Christopherilla tiedetään olleen myös ainakin kaksi veljeä, Johan ja Jonas. Christopherin äiti meni myöhemmin uusiin naimisiin Jöran Slicker -nimisen miehen kanssa, ja kahdeksanvuotiaana Polhemin tultua isättömäksi hän muutti setänsä luo Tukholmaan.
Vuonna 1687 Polhem alkoi opiskella fysiikkaa, matematiikkaa ja mekaniikkaa Uppsalan yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän matkusteli Euroopassa tyydyttämässä yliopistossa herännyttä tekniikan tiedonjanoaan. Palattuaan kotimaahansa vuonna 1697 Polhem perusti Ruotsin ensimmäisen insinöörikoulun, Laboratorium mechanicumin. Opetusmetodikseen Polhem loi Polhemin mekaaniset aakkoset, eräänlaisen liikemekanismien mallikokoelman.
Keksinnöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polhemin monista teknisistä uudistuksista ensimmäinen oli Trollhättanin vesiputousten sulkujärjestelmä, jota tosin ei saatu toimivaksi ennen vuotta 1800. Falunissa toimineeseen Stora Kopparbergin kaivokseen hän rakensi vesirattaalla toimivan nostolaitteen. Hän kehitti riippulukon ja kardaaniakselin toimivuutta. Myös laivanrakennus sekä sillanrakennus ja telakkateollisuus hyötyivät Polhemin kehittämistä uusista ratkaisuista. Polhemin vuonna 1699 perustama koneenrakennukseen erikoistunut Stjärnsundin tehdas jatkoi ruotsalaisen tekniikan kehittämistä hänen kuolemansa jälkeen.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polhemin panos Ruotsin tekniselle kehitykselle on merkittävä. Nykyään hänen kuvansa koristaakin 500 ruotsin kruunun seteliä, ja hänen mukaansa on nimetty iso liuta ruotsalaisia koulutuslaitoksia, kuten Polhemsgymnasiet sekä Tukholmassa että Göteborgissa, Pohlemsskolan Gävlessä ja Lundissa sekä Christopher Polhemgymnasiet Visbyssä, noin 20 kilometrin päässä Polhemin synnyinpitäjästä Tingstädestä. Lisäksi tieteellinen tutkimuskeskus, Luulajan teknillisen yliopiston Polhemslaboratoriet on nimetty hänen mukaansa.
Niin sanottu "Polhemspriset" ("Polhem-palkinto") on jaettu ruotsalaisten insinöörien kesken joka toinen vuosi korkean tason teknisistä innovaatioista tai nerokkaista teknisien ongelmien ratkaisuista. Arviointikriteereinä tämän 250 000 Ruotsin kruunun palkinnon ansaitseville innovaatioille ovat tehokkuuden lisäksi ympäristöystävällisyys ja markkinakelpoisuus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 398. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Polhem teknillisen museon sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)