Stien Baas-Kaiser
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Stien Baas-Kaiser | |||
Maa:  Alankomaat
| |||
| Naisten pikaluistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sapporo 1972 | 3 000 m | |
 Hopeaa |
Sapporo 1972 | 1 500 m | |
 Pronssia |
Grenoble 1968 | 1 500 m | |
| Pronssia |
Grenoble 1968 | 3 000 m | |
| Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Deventer 1967 | yhteispisteet | |
| Kultaa |
Helsinki 1968 | yhteispisteet | |
| Hopeaa |
Grenoble 1969 | yhteispisteet | |
| Hopeaa |
West Allis 1970 | yhteispisteet | |
| Hopeaa |
Helsinki 1971 | yhteispisteet | |
| Hopeaa |
Heerenveen 1972 | yhteispisteet | |
| Pronssia |
Oulu 1965 | yhteispisteet | |
| Pronssia |
Trondheim 1966 | yhteispisteet | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Heerenveen 1970 | yhteispisteet | |
Christina Wilhelmina ”Stien” Baas-Kaiser (20. toukokuuta 1938 Delft – kesäkuu 2022[1]) oli alankomaalainen pikaluistelun maailmanmestari ja olympiavoittaja.[2]
Huolimatta siitä, että Stien Baas-Kaiseria (silloin Stien Kaiser) ei valittu Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, hänestä tuli pian ensimmäinen alankomaalainen maailmanluokan naispikaluistelija. Sekä 1965 että 1966 hän voitti pronssia yleisluistelun MM-kisoissa. Kahtena seuraavana vuonna hän voitti maailmanmestaruuden, Deventerissä 1967 ja Helsingissä 1968.[2] Grenoblen olympiakisoissa 1968 hän saavutti kaksi pronssimitalia – 1 500 metrillä Suomen Kaija Mustosen ja maannaisen Carry Geijssenin sekä 3 000 metrillä toisen maannaisen Ans Schutin ja taas Kaija Mustosen takana – ja ne olivat jonkinlaisia pettymyksiä. Geijssenista (joka voitti 1 000 metrin matkan) ja Schutista tuli hollantilaisten sankareita Kaiserin sijaan.[3]
Vaikka Baas-Kaiser oli seuraavina vuosina edelleen kunnossa, samanikäinen maannainen Atje Keulen-Deelstra oli häntä parempi arvokisoissa.[4] Vuonna 1972 Baas-Kaiser avioitui ja 33-vuotiaana ei ollut enää olympialaisten suosikkeja, varsinkin kun pikaluistelun Euroopan mestaruuskilpailuissa hän oli vasta yhdestoista. Sapporon kisoissa hänen ei alun perin pitänyt luistella, mutta kun Trijnie Rep oli pettymys 500 metrillä (20.) ja 1 000 metrillä (24.), Baas-Kaiserille annettiin mahdollisuus. Baas-Kaiser käytti sen hyväkseen: 1 500 metrillä hän voitti hopeaa Dianne Holumin jälkeen mutta voittaen Atje Keulen-Deelstran, ja 3 000 metrillä kaksi päivää myöhemmin hänestä tuli olympiavoittaja lyöden Holumin ja Keulen-Deelstran[3]. Hän oli 33-vuotiaana vanhin naisolympiakultamitalisti pikaluistelussa. Hän päätti uransa myöhemmin samana vuonna neljänteen peräkkäiseen MM-kisojen hopeaan[2].
Urallaan Baas-Kaiser luisteli kahdeksan maailmanennätystä vuosina 1967–1971, yhden 1 000 metrillä, yhden 1 500 metrillä, neljä 3 000 metrillä ja kaksi pisteissä. Hän oli 3 000 metrillä ensimmäinen viiden minuutin alittaja luisteltuaan vuonna 1967 ajan 4.56,8.[2]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika |
|---|---|
| 500 m | 44,81 |
| 1 000 m | 1.29,0 |
| 1 500 m | 2.15,8 |
| 3 000 m | 4.46,5 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stien Baas-Kaiser Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)