Siirry sisältöön

Christopher Finnegan

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Chris Finnegan)
Christopher Finnegan
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1944
Buckinghamshire, Englanti
Kuollut2. maaliskuuta 2009 (64 vuotta)
Lontoo
Kansalaisuus Iso-Britannia
Nyrkkeilijä
Pituus 183 cm
Painoluokka raskas keskisarja
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 37
Voitot 29
– tyrmäysvoitot 16
Tappiot 11
Ratkaisemattomat 1
Mitalit
Maa:  Iso-Britannia
Miesten nyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa México 1968 75 kg

Christopher Martin Finnegan (5. kesäkuuta 1944, Buckinghamshire, Englanti – 2. maaliskuuta 2009, Lontoo) oli brittiläinen raskaan keskisarjan nyrkkeilijä, joka kilpaili Ison-Britannian maajoukkueessa 1960-luvun jälkipuoliskolla ja saavutti olympiakultaa Meksikon olympialaisissa 1968. Sen jälkeen hän siirtyi ammattilaiseksi, jossa saavutti Euroopan mestaruuden 1972 ja Kansainyhteisön mestaruuden 1973. Nyrkkeilyuransa hän päätti vuonna 1975.[1]

Amatööriura nyrkkeilijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris Finnegan syntyi englantilais-irlantilaiseen perheeseen. Chris aloitti aktiivisesti nyrkkeilyn varhaislapsuudessa työskennellen samalla työntekijänä rakennustyömailla. Hänen veljensä olivat myös nyrkkeilijöitä. Heistä Chrisiä nuorempi Kevin tuli aikanaan ammattinyrkkeilyssä keskisarjan Euroopan mestariksi. Vuonna 1966 Chris voitti keskisarjassa Englannin amatöörimestaruuden, mutta jätettiin valitsematta Kansainyhteisön kisoihin Jamaikalle. Hän jatkoi kuitenkin uraansa ja vuoden 1967 EM-kilpailuissa Roomassa hän edusti Englantia häviten avausottelun pisteillä Tšekkoslovakian Jan Hejdukille[2].[1]

Vuoden 1968 Meksiko Cityn olympialaisiin Finnegan pääsi ylimääräisten Britannian karsintojen kautta keskisarjan edustajaksi, koska hän ei ollut kyennyt osallistumaan mestaruuskisoihin. Välieriin Finnegan eteni voitoilla Tansanian Titus Simbasta, Länsi-Saksan Ewald Wichertistä ja Jugoslavian Mate Parlovista. Välierässä hän voitti Yhdysvaltain Alfred Jonesin tuomariäänin 4-1 ja loppuottelussa Neuvostoliiton Aleksei Kiseljovin niukasti 3-2.[3] Saavuttamansa olympiakullan perusteella hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarin MBE kunniamerkki, jonka hänelle luovutti kuningatar Elizabeth II. Hänet valittiin Englannin urheilutoimittajien vuoden urheilija 1968-äänestyksessä toiseksi aitajuoksija Dave Hemeryn jälkeen.[4]

Ammattilaisura nyrkkeilijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saman vuoden joulukuussa Finnegan siirtyi ammattilaiseksi ja voitti viisi ensimmäistä otteluaan, mutta kuudennessa lontoolaista Danny Ashea vastaan ​​hän sai silmävamman ja hävisi teknisellä tyrmäyksellä. Tätä seurasi kahdeksan voiton sarja ja elokuussa 1970 tappio tanskalaiselle Tom Bogsille Euroopan mestaruusottelussa. Viisi kuukautta myöhemmin, tammikuussa 1971, Finnegan saavutti voitollaan Eddie Avothista Britannian ja Brittiläisen kansainyhteisön raskaan keskisarjan mestaruuden. Toukokuussa 1971 hän otteli Berliinin Charlottenburgissa saksalaista Euroopan mestari Conny Velensekiä vastaan ottelun päättyessä ratkaisemattomana. Ennen kuin Finnegan kohtasi Velensekin uudelleen hän saavutti lokakuussa 1971 arvokkaan voiton amerikkalaisesta MM-ottelijasta Roger Rousesta. Helmikuussa 1972 Velensek ja Finnegan ottelivat uudelleen; tällä kertaa Nottinghamissa. Sen Finnegan voitti ja nousi raskaan keskisarjan Euroopan mestariksi. Finnegan puolusti mestaruuttaan voitokkaasti neljä kuukautta myöhemmin hollantilaista Jan Lubbersia vastaan. Syyskuussa 1972 Finnegan kävi nyrkkeilyurallaan merkittävimmän ottelunsa, jossa hän kamppaili Lontoon Webleyllä ​​WBA- ja WBC- raskaan keskisarjan mestaruusvyöstä amerikkalaista Bob Fosteria vastaan[5], mutta hävisi tyrmäyksellä 14. erässä.[6] The Ring -lehti valitsi ottelun "Vuoden taisteluksi"[1].

Finnegan jatkoi ammattilaisuraansa MM-ottelun jälkeen. Hän menetti marraskuussa 1972 EM-tittelinsä saksalaiselle Rüdiger Schmidtkelle[7], mutta seuraavassa ottelussaan otti voitolla Roy Johnista Britannian ja Kansainyhteisön raskaan keskisarjan mestaruuden. Toukokuussa 1973[8] ja toukokuussa 1974[9] hän otteli John Contehia vastaan, joka ensimmäisen ottelun voitolla Finneganista nousi Euroopan, Britannian ja Kansianyhteisön raskaan keskisarjan mestariksi.

Finnegan otteli vuoteen 1975 asti, mutta joutui lopettamaan uransa verkkokalvon irtoutumisen vuoksi.[1]

Hän kuoli 2. maaliskuuta 2009 Lontoon sairaalassa taisteltuaan useita viikkoja keuhkokuumeen kanssa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Obituary: Chris Finnegan The Guardian. 4.3.2009. Viitattu 11.2.2025. (englanniksi)
  2. ↑ 17.European Championships - Rome, Italy - May 25 - June 2 1967 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 11.2.2025 (englanniksi).
  3. ↑ Don Cockell BoxRec. Viitattu 10.2.2025. (englanniksi)
  4. ↑ David Hemey Englannin paras. Helsingin Sanomat, 19.11.1968, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  5. ↑ Foster pitää kruunustaan - "Haluan kohdata raskaan sarjan huippumiehet". Helsingin Sanomat, 24.9.1972, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  6. ↑ Tyrmätty haastaja Chris Finnegan - "Kovempaa lyöntiä en ole kokenut". Helsingin Sanomat, 28.9.1972, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  7. ↑ Finneganin valmentaja vaatii uusintaa. Helsingin Sanomat, 16.11.1972, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  8. ↑ Tyrmätty haastaja Chris Finnegan - "Kovempaa lyöntiä en ole kokenut". Helsingin Sanomat, 23.5.1974, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  9. ↑ Finnegan hävisi. Helsingin Sanomat, 24.5.1973, s. 34. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Christopher_Finnegan&oldid=23031280”