Anna Chennault
| Anna Chennault | |
|---|---|
| Chen Xiangmei | |
 Chennaultien häät vuonna 1947. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. kesäkuuta 1923 Peking |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 2018 Washington (DC) |
| Puoliso | Claire Lee Chennault |
Anna Chennault (synt. Chen Xiangmei, vanha translitteraatio Chan Sheng Mai[1]; 23. kesäkuuta 1923 – 30. maaliskuuta 2018) oli Kiinassa syntynyt yhdysvaltalainen kommunismin vastainen lobbari ja republikaanipuolueen toimija. Hän tuli tunnetuksi paitsi Lentävien tiikerien komentaja Claire Lee Chennaultin vaimona, mutta etenkin myöhemmin Vietnamin sodan kannattajana Washingtonissa. Richard Nixonia kannattaessaan hän yritti esimerkiksi sabotoida rauhanneuvotteluja Pariisissa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anna Chennault (syntyjään Chen Xiangmei) syntyi Pekingissä 23. kesäkuuta 1923. Hänen isänsä oli P. Y. Chen ja äitinsä Isabelle Liao Chen. Perhe oli vauras diplomaatti- ja tutkijaperhe. P. Y. Chen opetti lakia Pekingin yliopistossa ja toimi englanninkielisen New China Morning Post -lehden toimittajana. Perheessä oli seitsemän tytärtä. Chen Xiangmei varttui hulppeassa asunnossa lähellä Pekingin Kiellettyä kaupunkia.[2]
Chenin perhe pakeni vuonna 1937 Hongkongiin japanilaisten lähestyessä Pekingiä Kiinan ja Japanin välisen sodan aikana. Perhe hajosi eri suuntiin. Äiti kuoli, isästä tuli lähettiläs Meksikoon, ja Chenin sisarukset olivat pakolaisina eri puolilla Kiinaa. Chen itse valmistui vuonna 1944 journalistiksi Lingnanin yliopistosta. Hän osasi puhua sujuvasti englantia sekä useita Kiinan murteita. Hän saikin töitä Kiinan keskusuutistoimistolta. Ollessaan toimittajana Kunmingissa hän tapasi yhdysvaltalaisen kenraalin Claire Lee Chennaultin, joka oli tullut tunnetuksi Kiinassa toimineen yhdysvaltalaisista kootun lento-osaston Lentävät tiikerit komennossa. Chennault meni naimisiin Chenin kanssa Shanghaissa vuonna 1947.[2] Chen alkoi sittemmin käyttää nimeä Anna Chennault.[3]
Pari asui ensin Shanghaissa ja sittemmin San Franciscossa, Monroessa ja Taipeissa. Taipeissa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu käytti parin lentoyritystä Civil Air Transport Kiinan kommunistien vastaiseen toimintaan. Claire Lee Chennault kuoli keuhkosyöpään vuonna 1958, minkä jälkeen Anna muutti Washingtoniin.[2]
Poliittinen ura ja Vietnamin sota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Washingtonissa Chennault oli tekemisissä miehensä vanhojen tuttavien, kuten Thomas G. Corcoranin kanssa. Tämän kautta hän tutustui myös poliittiseen lobbaamiseen. Chennault liittyi republikaanipuolueeseen ja toimi etenkin Kiinan kommunisteja vastustavissa piireissä. Hänen vuonna 1962 perustamansa Chinese Refugees’ Relief auttoi kiinalaisia pakenemaan Kiinasta Yhdysvaltoihin. Vuosien 1963 ja 1966 välillä hän teki myös viikoittaisia lähetyksiä kiinaksi Voice of America -radioasemalla. Hän järjesti kotonaan tilaisuuksia, joihin osallistui useita merkittäviä poliitikkoja, diplomaatteja ja journalisteja. Hänen tiedetään myös ohjanneen rahaa Kiinan kansallismielisiltä republikaanipuolueelle. Amerikkalaisilla viranomaisilla oli hänen kauttaan salainen yhteys useisiin aasialaisiin henkilöihin, kuten Tšiang Kai-šekiin ja Nguyễn Văn Thiệuun. Häntä kuvailtiin myös Vietnamin sodan kannattajaksi.[2]
Vain muutamia päiviä ennen presidentinvaaleja vuonna 1968 Chennault juonitteli Richard Nixonin puolesta demokraattipuoluetta vastaan. Hän toimi tuolloin Republican Women for Nixon -järjestön johdossa ja yritti hankaloittaa demokraattien pyrkimyksiä päästä rauhaan Vietnamin sodan aikana.[3] Lyndon B. Johnson oli julistanut tauon Pohjois-Vietnamin ilmapommituksiin saadakseen pohjoisen neuvottelupöytään Pariisissa. Nixonia vastaan kampanjoi varapresidentti Hubert H. Humphrey.[2]
Johnson oli määrännyt Chennaultin puhelinkeskustelujen nauhoittamisen. Puhelinta kuunteli Yhdysvaltain keskusrikospoliisi ja keskustiedustelupalvelu.[3] Chennault jäi 2. marraskuuta keskusrikospoliisin nauhoittamassa keskustelussa kiinni. Hän neuvoi keskustelussa Etelä-Vietnamin presidentti Nguyễn Văn Thiệuta boikotoimaan neuvotteluja Pariisissa, sillä Chennaultin mukaan hän saisi etulyöntiaseman Nixonin mahdollisen vaalivoiton jälkeen. Vielä samana päivänä Thiệu ilmoitti, ettei hän osallistu Pariisin neuvotteluihin, ja Nixon voitti vaalit kolme päivää myöhemmin. Lyndon B. Johnson oli Chennaultin toimista raivoissaan, mutta syytteitä häntä vastaan ei lopulta nostettu.[2]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Nixonin hallinnon noustua valtaan Chennaultin omistama Flying Tiger Line sai hallinnolta rahakkaita sopimuksia lentoreiteille Aasiaan. Havittelemaansa nimitystä hallintoon hän kuitenkaan saanut. Myöhemmin hän kritisoikin Nixonin hallintoa liian löyhästä suhtautumisesta sotaan.[2] Nixonin vuonna 1972 tapahtunutta Kiinan-vierailua hän piti petoksena, ja yhtä kielteisesti hän suhtautui Jimmy Carterin vuonna 1979 toteuttamaan diplomaattisuhteiden normalisoimiseen.[1]
Miehensä kuoltua Chennaultilla oli pitkäaikainen suhde Lentävien tiikerien perustamisessa auttaneeseen Thomas Gardiner Corcoraniin. Chennault ei kuitenkaan avioitunut uudestaan vaan korosti haluavansa tulla haudatuksi edesmenneen miehensä viereen. Corcoran kuoli 1981.[1]
Myöhempinä vuosina Chennaultin kommunismin vastainen asenne näyttäisi lieventyneen hieman. Vuonna 1981 hän osallistui Taiwanin presidentti Tšiang Tšing-kuon ja Kiinan Deng Xiaopingin tapaamiseen Pekingissä.[2] Dengin kerrotaan kysyneen Chennaultilta: ”Miksi kaikilla niinkutsutuilla Kiina-eksperteillä on siniset silmät ja vaaleat hiukset”? Myöhemmin Chennault oli järjestämässä taiwanilaisten yritysjohtajien ensimmäisiä vierailuja Manner-Kiinaan. Viimeisen kerran hän vieraili maassa 2015.[1]
Viimeisinä vuosinaan Chennault toimi edelleen myös erilaisissa tehtävissä journalistina, useiden eri yhtiöiden hallituksissa ja republikaanipuolueen politiikassa.[3] Anna Chennault kuoli 30. maaliskuuta 2018 Washingtonissa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Schudel, Matt: Anna Chennault, secret Nixon envoy and Washington figure of ‘glamour and mystery,’ dies at 94 The Washington Post. 3.4.2018. Viitattu 6.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Robert D. McFadden: Anna Chennault, Behind-the-Scenes Force in Washington, Dies at 94 The New York Times. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of the Vietnam War, s. 190-191. (Toinen painos) ABC-CLIO, 2011. (englanniksi)
- ↑ Philip Terzian: Terzian: Anna Chennault and the Conspiratorial Mind Washington Examiner. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
