Charles Doolittle Walcott

Charles Walcott

Charles Doolittle Walcott (31. maaliskuuta 1850 – 9. helmikuuta 1927) oli merkittävä yhdysvaltalainen paleontologi. Walcott oli erikoistunut selkärangattomien tutkimiseen. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1909 Burgess Shalen fossiiliesiintymän löytäjänä.

Walcott syntyi New York Millsissä New Yorkin osavaltiossa. Hän oli kiinnostunut luonnosta jo lapsena ja keräsi mineraaleja ja linnunmunia sekä myöhemmin fossiileja. Walcott ei suorittanut lukiota loppuun, mutta hänen kiinnostuksensa fossiileihin tutustutti hänet Louis Agassiziin, joka kannusti Walcottia jatkamaan työtä paleontologian parissa. 9. tammikuuta 1872 Walcott avioitui Lura Ann Rustin kanssa.

Tieteellisen uran alku

Walcott aloitti tieteellisen uransa etsimällä uusia löydöksiä ja myymällä näytteitä Yalen yliopistolle.

Vuonna 1876 Walcottista tuli New Yorkin osavaltion geologin James Hallin avustaja. Samalla hänestä tuli myös Yhdysvaltain tieteen kehittämisen yhdistyksen jäsen.

Walcott työskenteli yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksessa vuodesta 1879. Vuonna 1894 hänestä tuli laitoksen johtaja. Walcott työskenteli erityisesti kambrikaudelle ajoitettujen löydösten parissa.

Walcott avioitui toistamiseen vuonna 1888 Helena Breese Stevensin kanssa. Pari sai neljä lasta. Hänet valittiin Tieteiden kansalliseen akatemiaan vuonna 1896. Vuonna 1902 Walcott tapasi Andrew Carnegien ja hänestä tuli yksi Carnegie Institution of Washingtonin perustajista.

Walcott kuoli Washington, DC:ssä vuonna 1927. Kuoleman jälkeen hänen näytteet, valokuvat ja muut muistiinpanot varastoitiin. 1960-luvulla uusi paleontologisukupolvi kiinnostui aineistosta uudelleen.

Walcottin mukaan on nimetty Kanadassa sijaitsevassa Mount Burgessissa oleva huippu. Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia myöntää Charles Doolittle Walcott mitalin viiden vuoden välein ansiokkaasta esikambri- ja kambrikauden tutkimuksesta.