Karl Henrik von Knorring
Karl Henrik von Knorring (29. syyskuuta 1793 Kokemäki, Ruotsin kuningaskunta – 1. elokuuta 1863 Kokemäki[1] Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen kamariherra ja kartanonomistaja, joka tunnetaan Kokemäenkartanon omistajana.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruusvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karl Henrik von Knorringin isä oli eversti ja valtiopäivämies Henrik Gustaf von Knorring. Hänen äitinsä oli Renata Elisabet Blum "Blom", "Blume" (1771-1841), joka oli luutnantti Johan Petter Blomin (1733-1797), Yyterin säteriratsutilan omistajan ja Katarina Kristina Lebellin (1749-1821), jonka isä oli Porin ja Ulvilan kirkkoherra Mikael Kasimirsson Lebell, tytär.
Kokemäenkartanossa syntynyt Karl Henrik opiskeli Turun akatemiassa vuosina 1811–1812 ja liittyi sen jälkeen Ruotsin armeijaan yhdessä veljensä Sebastian von Knorringin (1795–1890) kanssa. Kapteeniksi ylennyt Knorring avioitui vuonna 1825 ruotsalaissyntyisen vapaaherratar Eva Charlotta Beck-Friisin (1798–1877) kanssa, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin nimitetty kuningatar Desiderian hovirouvaksi.[2] Leskeksi jääneellä Eva Charlottalla oli aiemmasta avioliitostaan kreivi, kamariherra Adolf Jakob Carl Hamiltonin (1788-1822) kanssa kolme lasta: Beata Lovisa Ulrika Hamilton (1816-1886); kreivitär Eva Sofia Henrietta Hamilton (1818-1903) ja aliluutnantti Axel Ludvig Adolf Malcolm Hamilton (1820-1864).
Von Knorring nimitettiin vuonna 1827 kamariherraksi kuningas Kaarle XIV Juhanan hoviin, mikä käytännössä tarkoitti korkeamman hovipalvelijan virkaa ja vastasi sotilasarvoltaan everstiä. Aatelistoon kuuluvana hänen ei kuitenkaan täytynyt olla jatkuvasti palveluksessa. Samalla Knorring erosi armeijasta ja muutti puolisonsa kotiseudulle Malmöhusin lääniin. Vuonna 1835 Knorring osti Norrköpingissä sijaitsevan Fredriksdalin kartanon, joka pysyi hänen omistuksessaan vuoteen 1847 saakka.[2]
Kokemäenkartanon omistajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isänsä kuoltua vuonna 1833 Karl Henrik von Knorring peri Kokemäenkartanon, jota hän hoiti Etelä-Ruotsista käsin, matkustaen säännöllisesti Kokemäelle Tukholman ja Turun kautta. Koska von Knorring oli menettänyt kansalaisuutensa, hän joutui oleskelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan alueella väliaikaisten oleskelulupien turvin. Suomen kansalaisuus von Knorringille myönnettiin lopulta helmikuussa 1849. Ruotsin kansalaisuudestaan luopumisestaan huolimatta hän oli vielä seuraavana kesänä mukana kruununprinssi Kaarlen Alankomaihin tekemällä kosintamatkalla.[2]
Kokemäenkartanon omistajana von Knorring yritti aktiivisesti kehittää aktiivisesti sen maataloutta, mutta tulokset jäivät kuitenkin heikoiksi. Hän oli myös mukana Suomen Talousseuran toiminnassa. Von Knorring tunnettiin kiivasluonteisena ja tylynä miehenä, joka Kokemäellä liikkuessaan piti aina mukanaan pitkää piiskaa. Sillä hänen kerrotaan lyöneen alustalaisiaan, elleivät nämä osanneet käyttäytyä tarpeeksi kunnioittavasti ja pokkuroida kartanonherran edessä. Toisaalta von Knorringin tiedetään auttaneen paikkakuntalaisia toimimalla ilmaiseksi lääkärinä. Hän oli ennen Ruotsiin muuttoaan opiskellut vuoden verran lääketiedettä Turun akatemiassa. Perimätieto kertoo myös, että von Knorring ei ollut tavallinen kristitty, vaan hänellä väitettiin olleen ”musta sielu”, joka oli yhteydessä henkimaailmaan. Palvelijattaret puolestaan sanoivat von Knorringin luona nähneensä omituisia esineitä, kuten pääkalloja ja salatietoja sisältäviä kirjoja, joten todennäköisesti hän oli vapaamuurari.[2]
Pyhän Henrikin kappeli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1839 von Knorringin Ahvenanmaalla vaikuttanut veli, kirkkoherra Frans Peter von Knorring ehdotti, että Kokemäellä sijaitseva Pyhän Henrikin saarnahuone suojattaisiin tiilisellä kappelilla. Rakennustyöstä järjestetyn tarjouskilpailun voitti von Knorring, joka omisti Kokemäenkartanon tiluksilla toimineen tiiliruukin. Kappeli valmistui lopulta vuonna 1857. Varsinaisten rakennustöiden lisäksi von Knorring vastasi myös kappelia ympäröivästä puistosta, mutta kaikki sen pensaat ja muut istutukset kuolivat jo parin vuoden kuluttua.[2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karl Henrik von Knorring ja Eva Charlotta Beck-Friis (1798–1877) saivat kuusi lasta, joista kolme kuoli jo alle vuoden ikäisenä. Carl Gustaf Joakim von Knorring (s. 1826) oli Ruotsin armeijan luutnantti, Desideria Elisabet Vilhelmina Desirée von Knorring (1834–1917) avioitui majuri Carl Tomas Adlercreutzin kanssa ja Frans Egenolf Eugen von Knorring (1827–1887), josta tuli isänsä jälkeen Kokemäenkartanon omistaja.[3]
Frans Peter von Knorringin lisäksi hänen veljiään olivat senaattori Eugen von Knorring, Johan Gustaf von Knorring (1789-1839), Sebastian von Knorring (1795-1890), Georg Reinhold von Knorring (1801-1864) ja eversti Magnus Kasimir von Knorring (1806-1884). Sisarusparveen kuului 14 lasta, joista puolet kuoli jo pieninä lapsina.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Karl Henrik von Knorring Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Viitattu 26.8.2015.
- ↑ a b c d e Kyläkoski, Kaisa: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit, s. 9–32. Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-49816-7-5.
- ↑ Von Knorring nr 1976, TAB 6 Adelsvapen. Viitattu 26.8.2015.
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
