Euroopan sisävesiliikenteen säännöstö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta CEVNI)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sisävesialuksia Oisejoella Ranskassa.

Euroopan sisävesiliikenteen säännöstö CEVNI (ransk. Code européen des voies de navigation intérieure) on Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission UNECE:n sisävesiliikennetyöryhmän päätöslauselman nro 24 määrittelemä vesiliikennettä koskeva säännöstö.[1][2]

Päätöslauselmassa suositellaan valtioiden hallituksia ja jokikomissioita yhtenäistämään sisävesillä voimassa olevat kansalliset vesiliikenteen säännökset päätöslauselman liitteenä olevien säännösten mukaiseksi. Päätöslauselma sallii kansallisiin säännöksiin poikkeamia, jos ne ovat välttämättömiä paikallisista navigointiolosuhteista johtuen.

Voimassaoloalue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  CEVNI-maat.

Päätöslauselman ovat hyväksyneet ja panneet täytäntöön seuraavat Euroopan valtiot:[3]

Alankomaat[4], Belgia[5][6], Bulgaria[7], Itävalta[8], Kazakstan (osin), Kroatia[9], Liettua[10], Luxemburg[11], Moldova (osin), Puola[12], Ranska[13], Romania[14], Saksa[15], Serbia, Slovakia[16], Sveitsi[17], Tšekki[18], Ukraina[19], Unkari[20], Valko-Venäjä ja Venäjä (osin).

Navigointikelpoiset joet Rein[21], Mosel[22], Tonava[23] ja Sava[24] (Tonavan sivujoki) ylittävät valtioiden rajoja tai ovat jossain kohtaa valtioiden välisenä rajajokena. Kullakin näistä joista on jokikomissio, jolle valtiot ovat kansainvälisin sopimuksin antaneet vastuun vesiliikenteen hallinnoimisesta. Päätöslauselma CEVNI-säännöistä on pantu täytäntöön myös näillä jokialueilla.

Kansainvälisen vesiliikenteen kanavista Kielin kanava[25] Saksassa ja Saimaan kanava[26] samoin kuin valtioista Suomi ja muut Pohjoismaat eivät ole CEVNI-sääntöjen piirissä.

Sisävesisääntöjen tarkoitus ja sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedotusmerkki E.8: Kääntymisalue.
Määräysmerkki B.9a: Päävesitielle ei saa mennä tai ylittää sitä ennen kuin on varmaa, etteivät päävesitietä kulkevat alukset joudu sen vuoksi muuttamaan suuntaansa tai nopeuttaan.
Määräysmerkki B.7 ja lisäkilpi: Annettava yksi pitkä ääni.

Sisävesisääntöjen tarkoituksena on taata alusten turvallinen ja hyvässä järjestyksessä tapahtuva kulku olosuhteissa, jotka poikkeavat merkittävästi avomerioloista. Sisävesillä veden virtaus, rantapenkereiden läheisyys ja vilkas alusliikenne rajoittavat alusten ohjailumahdollisuuksia.

CEVNI-säännöstö antaa liikennesäännöt kohtaamis- ja ohittamistilanteita varten ja kun alukset lähestyvät toisiaan leikkaavista suunnista. Tarkat säännöt annetaan myös alusten kääntymisestä, lähdöstä kiinnittymispaikalta, satamaan tai vesitien sivuhaaraan sisäänmenosta ja poistumisesta, kulusta siltojen ali, patoaukkojen ja sulkujen läpi sekä navigoinnista rajoitetussa näkyvyydessä.

CEVNI:ssä on myös sääntöjä alusten asiakirjoista, tunnistemerkinnöistä, valoista ja merkkikuvioista, äänimerkinannosta, radioviestinnästä, hätämerkeistä, tutkan ja AIS-laitteen käytöstä, kiinnittymisestä penkereeseen, ankkuroinnista, jätehuollosta ja viranomaisten tekemistä tarkastuksista.

Vesiteiden liikennemerkit (noin 100) ja valo-opasteet sekä kulkuväylien merkintä poijuin ja penkereellä olevin merkkitauluin kuvataan myös säännöissä.[27]

Säännöstön revisio 5:ssä on kaikkiaan 145 sääntöä lukuisine alakohtineen.

CEVNI-säännöstön revisiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CEVNI-säännöstö on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1962 UNECE:n sisävesiliikennetyöryhmän päätöslauselmassa nro 4.[28] Nykyinen säännöstö perustuu työryhmän päätöslauselmaan nro 24 (1985). Sääntöjä on sen jälkeen muutettu ja täydennetty kolmellatoista eri päätöslauselmalla. Merkittävien sääntömuutosten jälkeen koko säännöstö on julkaistu uutena revisiona, jossa kaikki siihenastiset CEVNI:ä koskevat päätöslauselmat ovat mukana.[29][30][31][32] Säännöstön revisio 5 sisältää kaikki sääntömuutokset päätöslauselmaan nro 81 (2014) saakka.[33]

Kansalliset sisävesisäännöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöslauselman hyväksyneet valtiot toimeenpanevat CEVNI-sääntöihin tehtyjä muutoksia omassa lainsäädännössään kukin omaan tahtiinsa. Esimerkiksi Ranskassa on tullut syyskuussa 2014 voimaan asetus sisävesisäännöistä, jolla kumottiin edellinen asetus vuodelta 1973.[34] Tonavan jokikomissio on muuttanut Tonavalla voimassa olevia sääntöjä CEVNI revisio 5:n mukaiseksi vuonna 2018[23]. Toimeenpanon eriaikaisuudesta ja päätöslauselman sallimien poikkeamien vuoksi eri valtioiden sisävesisäännöissä on joitakin eroja, vaikka CEVNI:n tarkoituksena on vesiliikenteen helpottaminen yhtenäisten sääntöjen avulla.

CEVNI ei ole maita velvoittava valtiosopimus, vaan valtioille ja jokikomissioille annettu suositus sisävesisääntöjen yhtenäistämiseksi. Siinä CEVNI poikkeaa meriteiden säännöistä, joka on valtioita velvoittava YK:n yleissopimus.[35] Meriteiden säännöt ovat voimassa avomerellä ja kaikilla siihen yhteydessä olevilla kulkuvesillä, joilla merialukset voivat liikennöidä, täsmälleen samanlaisena maasta tai aluksen lippuvaltiosta riippumatta.

Sisävesillä noudatetaan aina sen valtion kansallista tai jokialuekohtaista sisävesiasetusta, jonka alueella alus kulkee. Eri valtioiden sisävesiasetuksissa on säännös (useimmiten nro 1.11), jossa vaaditaan, että asetuksen tekstin on oltava aluksella mukana. Pienaluksia (so. huviveneitä) vaatimus koskee ainakin Alankomaissa[4], Belgiassa[5][6] ja Tonavalla[23]. Sähköinen versio kelpaa, jos se on helposti luettavissa.

CEVNI ja huviveneily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sääntö 6.04: Alus ilmoittaa haluavansa kohtaamistilanteessa sivuuttaa oikea sivu oikeaa sivua vastaan näyttämällä vaaleansinistä taulua. Huvivene on sivuuttanut sen taulun osoittamalta puolelta.
Säännöt 3.25 ja 6.20: Työskentelevä uiva kalusto sivuutetaan punavalkoisen taulun puolelta vähentämällä nopeutta, aiheuttamatta aallokkoa ja mahdollisimman kaukaa.

Sääntö nro 1.01 määrittelee termin pienalus. Se on mikä tahansa alus, jonka rungon pituus on alle 20 metriä (ei kuitenkaan hinaaja, työntöalus, matkustaja-alus, lautta-alus eikä työntöproomu). Sama sääntö määrittelee huviveneen alukseksi, jota käytetään urheiluun tai vapaa-ajan viettoon, mutta ei taloudellisen hyödyn saamiseksi. Jos huvivene on pituudeltaan alle 20 metriä, sitä koskee kaikki se, mitä säännöissä sanotaan pienaluksesta.

Liikennesääntöjen pienaluksia koskeva pääsääntö (nro 6.02) velvoittaa pienaluksia jättämään kaikille muille aluksille kuin pienaluksille riittävästi tilaa, jotta ne voivat pitää suuntansa ja ohjailla vapaasti. Pienalukset eivät voi vaatia, että muut alukset väistävät niitä. Muilla aluksilla säännöissä tarkoitetaan aluksia, joiden pituus on 20 metriä tai enemmän, ja pituudesta riippumatta hinaajia, työntöaluksia, matkustaja-aluksia, lautta-aluksia ja työntöproomuja. Myös purjein kulkevat pienalukset väistävät näitä aluksia.

Jos huvivene on varustettu VHF-radiopuhelimella, sen käyttämisessä on noudatettava sisävesien radioviestinnän käsikirjassa annettuja säännöksiä. Käsikirjan yleinen osa[36][37][38][39][40] ja tarvittavat aluekohtaiset osat[41][42][43][44] on oltava aluksella mukana.[45] Myös käsikirjan sähköinen versio kelpaa.

Kansainvälinen huviveneenkuljettajankirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNECE:n sisävesiliikennetyöryhmän veneilyyn liittyvä päätöslauselma nro 40 koskee kansainvälistä huviveneenkuljettajankirjaa, jonka valtio voi myöntää erillisen tutkinnon läpäisseelle veneilijälle osoittamaan pätevyyttä huviveneen kuljettamiseen kansainvälisellä matkalla. Sisävesikelpoisuutta tarkoittavan I-merkinnän saaminen pätevyyskirjaan edellyttää riittäviä tietoja CEVNI-säännöksistä osoittavan tutkinnon läpäisemistä. Suomi noudattaa tätä päätöslauselmaa.[46]

CEVNI-koulutus ja tutkinnot Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veneilyjärjestöjen jäsenseurat antavat CEVNI-sääntöjä koskevaa koulutusta ja pitävät CEVNI-tutkintoja. Hyväksytysti suoritetusta tutkinnosta veneilyjärjestö antaa tutkintotodistuksen. Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyy sen osoituksena CEVNI-sääntöjen riittävästä osaamisesta kansainväliseen huviveneenkuljettajankirjaan merkittävää sisävesikelpoisuutta varten.

CEVNI-tutkintoon voi osallistua myös opiskelemalla säännöt itse. Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n tutkintovaatimusten mukaan liiton julkaisema opaskirja saa olla tutkinnossa esillä. Huolellinen ennakkovalmistautuminen tutkintoon on silti välttämätöntä, sillä tutkinto kestää vain 45 minuuttia ja kysymyksiä on paljon. Tutkintovaatimukset on kuvattu sisävesiliikennetyöryhmän päätöslauselman nro 40 liitteen 1 kohdassa II.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ CEVNI: European Code for Inland Waterways - Resolution No. 24 (pdf) (5th revised edition. Ladattavissa kohdasta Rules and Signs on Inland Waterways) ECE/TRANS/SC.3/115/Rev.5. 2014. United Nations Economic Commission for Europe, Inland Transport Committee, Working Party on Inland Water Transport. ISBN 978-92-1-117090-0 Viitattu 27.4.2016. (englanniksi) (ranskaksi) (venäjäksi)
  2. ↑ CEVNI - European Code for Inland Waterways (revision 5) (CEVNI - Revision 5 wikijulkaisuna) UNECE Transport Division. Arkistoitu 14.11.2016. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi) (ranskaksi) (venäjäksi)
  3. ↑ Application of the United Nations Economic Commission for Europe Resolutions on inland navigation (PDF) (Ladattavissa kohdasta annual report on the acceptance of the resolutions) Resolutions and Publications of the Working Party on Inland Water Transport (SC.3). 28 October 2019. Geneva. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi) (ranskaksi) (venäjäksi)
  4. ↑ a b Alankomaiden sisävesiasetus: Binnenvaartpolitiereglement (BPR) Overheid.nl. 26 oktober 1983. Viitattu 3.3.2011. (hollanniksi)
  5. ↑ a b Belgian sisävesiasetus: Algemeen Politiereglement voor de Scheepvaart op de Binnenwateren (PDF) (Koninklijk besluit) Federale Overheidsdienst Mobiliteit en Vervoer. 1.5.2014. Arkistoitu 30.1.2019. Viitattu 17.1.2016. (hollanniksi)
  6. ↑ a b Belgian sisävesiasetus: Règlement général de Police pour la Navigation sur les Eaux intérieures (PDF) (Arrêté royal) Service public fédéral Mobilité et Transports. 1.5.2014. Arkistoitu 4.6.2020. Viitattu 17.1.2016. (ranskaksi)
  7. ↑ Bulgarian sisävesisäännöt koskien Tonavaa: Правила за плаване по река Дунав (PDF) Executive Agency "Maritime administration". Viitattu 23.1.2021. (bulgariaksi)
  8. ↑ Itävallan sisävesiasetus: Wasserstraßen-Verkehrsordnung (WVO) (Asetus 31/2019 muutoksineen) Rechtsinformationssystem des Bundes (RIS). 31.01.2019. Viitattu 8.12.2019. (saksaksi)
  9. ↑ Kroatian sisävesiasetus: Pravilnik o plovidbi na unutarnjim vodama (2594) Narodne novine 138/2015 (Kroatian Tasavallan virallinen lehti nro 138/2015). 24.12.2015. Zagreb. Viitattu 11.11.2016. (kroatiaksi)
  10. ↑ Liettuan sisävesiasetus: Isakymas dėl Jungtinių Tautų Europos ekonomikos komisijos Europos vidaus vandenų kelių laivybos taisyklių paskelbimo (3-451. Asetuksen mukaan CEVNI-säännöstö (revisio 3) säädetään voimaan sellaisenaan) Lietuvos Respublikos Seimas. 22.7.2010. Viitattu 5.2.2018. (liettuaksi)
  11. ↑ Luxemburgin sisävesiasetus: Réglementation de la police de la navigation intérieure (Mémorial 43 du 11.06.1998 page 659. Asetuksen mukaan Luxemburgin alueella on voimassa Moselin sisävesisäännöt) LEGILUX, Journal Officiel du Grand-Duché de Luxembourg. 11.06.1998. Viitattu 5.2.2018. (ranskaksi)
  12. ↑ Puolan sisävesiasetus: Przepisy żeglugowe na śródlądowych drogach wodnych (PDF) (Puolan tasavallan virallinen lehti v. 2003, nro 212, kohta 2072, sivu 14574) Dziennik Ustaw Rzeczypospolitej Polskiej. 28.4.2003. Warszawa. Viitattu 10.12.2018. (puolaksi)
  13. ↑ Ranskan sisävesisäännöt: Règlement général de police de la navigation intérieure (PDF) (Osana liikennesääntöjen kokoelmaa) DRIEA Île-de-France. Septembre 2019. Ministère de la Transition écologique et solidaire. Arkistoitu 8.12.2019. Viitattu 8.12.2019. (ranskaksi)
  14. ↑ Romanian sisävesisäännöt koskien Tonavaa: Regulament de navigaţie pe Dunăre în sectorul românesc (PDF) Autoritatea Navală Română • Romanian Naval Authority. 2013. Viitattu 5.2.1018. (romaniaksi)
  15. ↑ Saksan sisävesiasetus: Binnenschifffahrtsstraßen-Ordnung (BinSchStrO) Elektronischer Wasserstraßen-Informationsservice (ELWIS). 31. Oktober 2019. Wasserstraßen- und Schifffahrtsverwaltung des Bundes. Viitattu 8.12.2019. (saksaksi)
  16. ↑ Slovakian sisävesisäännöt: CEVNI: Európske pravidlá pre plavbu na vnútrozemských vodných cestách, Piate revidované vydanie (PDF) (CEVNI-säännöt slovakiksi, revisio 5) 2015. Ministerstvo dopravy, výstavby a regionálneho rozvoja Slovenskej republiky. Viitattu 11.12.2018. (slovakiksi)
  17. ↑ Sveitsin sisävesiasetus: Verordnung über die Schifffahrt auf schweizerischen Gewässern (Binnenschifffahrtsverordnung, BSV) • Ordonnance sur la navigation dans les eaux suisses (Ordonnance sur la navigation intérieure, ONI) • Ordinanza sulla navigazione nelle acque svizzere (Ordinanza sulla navigazione interna, ONI) (PDF) (747.201.1) Fedlex; Die Publikationsplattform des Bundesrechts • La plateforme de publication du droit fédéral • La piattaforma di pubblicazione del diritto federale. 18. Februar 2020. Viitattu 23.1.2021. (saksaksi) (ranskaksi) (italiaksi)
  18. ↑ Tšekin sisävesiasetus: Vyhláška o pravidlech plavebního provozu (pravidla plavebního provozu) (PDF) (67/2015 Sb.) Státní plavební správa. 1.4.2015. Ministerstvo dopravy (Liikenneministeriö). Viitattu 13.11.2016. (tšekiksi)
  19. ↑ Ukrainan sisävesiasetus: ПРАВИЛА судноплавства на внутрішніх водних шляхах України (НАКАЗ № 91, (z0872-04)) Верховна Рада України (Ukrainan parlamentti). 11.09.2018. Міністерства транспорту України (Ukrainan liikenneministeriö). Viitattu 23.1.2021. (ukrainaksi)
  20. ↑ Unkarin sisävesiasetus: Hajózási szabályzat (PDF) (57/2011) Magyar Közlöny (Unkarin Tasavallan virallinen lehti, marraskuun 2011 numero 137, sivu 32953). 22.11.2011. Viitattu 23.1.2021. (unkariksi)
  21. ↑ Reinin sisävesisäännöt: Police Regulations for the Navigation of the Rhine (RPR) • Règlement de police pour la navigation du Rhin (RPNR) • Rheinschifffahrtspolizeiverordnung (RheinSchPV) • Rijnvaartpolitiereglement (RPR) (PDF) Central Commission for the Navigation of the Rhine. 12/2020. Zentralkommission für die Rheinschifffahrt. Viitattu 23.1.2021. (ranskaksi) (saksaksi) (hollanniksi)
  22. ↑ Moselin sisävesisäännöt: Moselschifffahrtspolizeiverordnung (MoselSchPV) • Règlement de police pour la navigation de la Moselle (RPNM) (PDF) (Ladattavissa saksaksi sivulta Downloads kohdasta Regelwerke ja ranskaksi sivulta Publications kohdasta Textes règlementaires) Moselkommission • Commission de la Moselle. Viitattu 13.11.2016. (saksaksi) (ranskaksi)
  23. ↑ a b c Tonavan sisävesisäännöt: Grundsätzlichen Bestimmungen für die Schifffahrt auf der Donau (DFND) • Dispositions fondamentales relatives à la navigation sur le Danube (DFND) • Основные положения о плавании по Дунаю (ОППД) (PDF) (Ladattavissa vuoden 2018 kohdalta) Elektronische Bibliothek - Bibliothèque électronique - Электронная библиотека - E-library. 2018. Budapest: Donaukommission • Commission du Danube • Дунайская Комиссия • Danube Commission. Viitattu 9.12.2019. (saksaksi) (ranskaksi) (venäjäksi)
  24. ↑ Savajoen sisävesisäännöt: Navigation Rules on the Sava River Basin (consolidated text) (PDF) (Doc. No: 1R-55-D-20-20/3-2) 2020. Zagreb: International Sava River Basin Commission. Arkistoitu 28.1.2021. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  25. ↑ Saksan meriliikennettä koskeva asetus: Seeschifffahrtsstraßen-Ordnung (SeeSchStrO), 1 § Geltungsbereich (Kohta (1) 17 koskee Kielin kanavaa ja kohta (4) meriteiden sääntöjä) Elektronischer Wasserstraßen-Informationsservice (ELWIS). Wasser- und Schifffahrtsverwaltung des Bundes. Viitattu 9.12.2019. (saksaksi)
  26. ↑ Sopimus Saimaan kanavan Venäjälle kuuluvan osan ja siihen liittyvän alueen vuokraamisesta Suomen tasavallalle sekä Saimaan kanavan kautta tapahtuvasta alusliikenteestä (Valtiosopimus 8/2012. Alusliikenteeseen sovellettavasta lainsäädännöstä katso artikla 15, kappale 3) FINLEX. 27.5.2010. Viitattu 25.11.2016.
  27. ↑ CEVNI: Waterway signs and markings (pdf) (Kaikki vesiliikennemerkit ja vesiteiden viitoituksen sisältävä juliste) 2015. Belgrade: Plovput - Directorate for Inland Waterways, Republic of Serbia. Viitattu 5.2.2018. (englanniksi) (ranskaksi) (venäjäksi)
  28. ↑ Traditional scope and general principles of CEVNI (PDF) (s. 2) Roadmap for future work on the European Code for Inland Waterways. ECE/TRANS/SC.3/191/Add.3. 30 November 2011. Geneva: UNECE Working Party on Inland Water Transport. Viitattu 13.3.2012. (englanniksi)
  29. ↑ CEVNI: European code for inland waterways, Revision 1 (PDF) (Arkistoitu) TRANS/SC.3/115/Rev.1. 1998. New York and Geneva: United Nations. Arkistoitu 27.11.2004. Viitattu 9.11.2013. (englanniksi)
  30. ↑ CEVNI: European code for inland waterways, Revision 2 (PDF) (Arkistoitu) TRANS/SC.3/115/Rev.2. 2002. New York and Geneva: United Nations. Arkistoitu 5.3.2005. Viitattu 9.11.2013. (englanniksi)
  31. ↑ CEVNI: European code for inland waterways, Third revised edition (PDF) (Arkistoitu) ECE/TRANS/SC.3/115/Rev.3. 2007. New York and Geneva: United Nations. Arkistoitu 19.8.2012. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)
  32. ↑ CEVNI: European code for inland waterways, Fourth revised edition (PDF) ECE/TRANS/SC.3/115/Rev.4. 2009. New York and Geneva: United Nations. Viitattu 11.12.2011. (englanniksi)
  33. ↑ CEVNI: European code for inland waterways, Fifth revised edition (PDF) ECE/TRANS/SC.3/115/Rev.5. 2014. United Nations. Viitattu 27.4.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Arrêté du 28 juin 2013 portant règlement général de police de la navigation intérieure (Asetus Ranskan sisävesisäännöistä) Legifrance. 28.6.2013. Viitattu 27.4.2016. (ranskaksi)
  35. ↑ Yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä, 1972 (Meriteiden säännöt) FINLEX. 20.10.1972. Viitattu 3.3.2011.
  36. ↑ Sisävesien radioviestinnän käsikirja, yleinen osa: Handbuch Binnenschifffahrtsfunk – Allgemeiner Teil (PDF) Zentralkommission für die Rheinschifffahrt - ZKR Verordnungen. 2017. Straßburg, Trier und Budapest: Donaukommission • Moselkommission • Zentralkommission für die Rheinschifffahrt. Viitattu 14.11.2021. (saksaksi)
  37. ↑ Guide de radiocommunication pour la navigation intérieure – Partie générale (PDF) Commission centrale pour la navigation du Rhin - Règlements de la CCNR. 2017. Strasbourg, Trèves et Budapest: Commission du Danube • Commission de la Moselle • Commission centrale pour la navigation du Rhin. Viitattu 14.11.2021. (ranskaksi)
  38. ↑ Handboek voor de radiocommunicatie in de binnenvaart – Algemeen deel (PDF) Centrale Commissie voor de Rijnvaart - CCR-Reglementen. 2017. Straatsburg, Trier en Boedapest: Donaucommissie • Moezelcommissie • Centrale Commissie voor de Rijnvaart. Viitattu 14.11.2021. (hollanniksi)
  39. ↑ Руководство по службе радиосвязи на внутренних водных путях – Общая часть (PDF) Danube Commission • Donaukommission • Commission du Danube • Дунайская Комиссия. 2017. Будапешт, Трир и Страсбург: Дунайская Комиссия • Мозельская Комиссия • Центральная комиссия судоходства по Рейну. Viitattu 14.11.2021. (venäjäksi)
  40. ↑ Manual for the Radiotelephone Service in the Sava River Basin (PDF) (General Part and Regional Part. Ref. No: IR-50-D-18-2/1-2) Sava Commission. 2018. Zagreb: International Sava River Basin Commission. Arkistoitu 14.11.2021. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  41. ↑ Aluekohtainen osa, Rein ja Mosel: Handbuch Binnenschifffahrtsfunk – Regionaler Teil Rhein und Mosel (PDF) Zentralkommission für die Rheinschifffahrt - ZKR Verordnungen. 2021. Straßburg, Trier und Budapest: Donaukommission • Moselkommission • Zentralkommission für die Rheinschifffahrt. Viitattu 14.11.2021. (saksaksi) (ranskaksi) (hollanniksi)
  42. ↑ Tonava: Handbuch Binnenschifffahrtsfunk – Regionaler Teil Donau (PDF) Danube Commission • Donaukommission • Commission du Danube • Дунайская Комиссия. 2002. Budapest: Donaukommission. Viitattu 14.11.2021. (saksaksi)
  43. ↑ Saksa: Handbuch Binnenschifffahrtsfunk – Regionaler Teil Deutschland (PDF) Wasserstraßen- und Schifffahrtsverwaltung des Bundes. 2021. Koblenz: Fachstelle der Wasserstraßen- und Schifffahrtsverwaltung des Bundes für Verkehrstechniken. Arkistoitu 14.11.2021. Viitattu 14.11.2021. (saksaksi)
  44. ↑ Itävalta: Handbuch Binnenschifffahrtsfunk – Regionaler Teil Österreich und Deutschland (Main, Main-Donau-Kanal und Donau) (PDF) Wasserstraßen- und Schifffahrtsverwaltung des Bundes. 2021. Wien: Bundesministerium für Landwirtschaft, Regionen und Tourismus. Arkistoitu 14.11.2021. Viitattu 14.11.2021. (saksaksi)
  45. ↑ Additions and amendments to Resolution No. 24, CEVNI – European Code for Inland Waterways, revision 5. Amendment 4 (PDF) (ECE/TRANS/SC.3/115/Rev.5/Amend.4) United Nations Economic Commission for Europe, Inland Transport Committee, Working Party on Inland Water Transport. 2020. Geneva. ”Article 1.11: Add a new paragraph 2. The guide concerning the radiotelephone service on inland waterways (general part and relevant regional parts) shall be carried on board of vessels equipped with a radiotelephone installation.” Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  46. ↑ Vesiliikennelaki (782/2019, 41§ - Huvialuksen päällikön pätevyysvaatimukset) FINLEX. 19.6.2019. Viitattu 23.1.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Niskanen, Veli-Veikko (toim.): CEVNI: Euroopan sisävesiliikenteen säännöstö. Opaskirja veneilijöille. (14. painos) Helsinki: Suomen Purjehdus ja Veneily, 2021. ISBN 978-952-69614-1-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_sisävesiliikenteen_säännöstö&oldid=22774663”