Butch ja femme

Lesbojen Butch/Femme Societyn marssi New Yorkin Gay Pride -paraatissa.

Butch ja femme (myös fem) ovat lesboyhteisöissä syntyneitä termejä, joilla viitataan seksuaalivähemmistöön kuuluvien tiettyihin identiteetteihin ja/tai ilmaisun tapoihin. Butchilla kuvataan yleensä seksuaalivähemmistöön kuuluvia naisia, joilla on maskuliinisempi ulkonäkö, kun taas femme kuvaa yleensä naisia, joilla on feminiinisempi ulkonäkö.

Alkujaan Yhdysvalloissa toisen maailmansodan myötä kehittyneet butch- ja femme-identiteetit olivat keskeisiä työväenluokkaisen lesbokulttuurin kehityksessä. Butch ja femme loivat tuolloin sosiaalisen järjestelmän, jonka avulla lesbot pystyivät rakentamaan yhteisöllisyyttä. Butcheilla ja femmeillä oli myös merkittävä vaikutus queer-tutkimuksen syntyyn akateemisessa maailmassa 1990-luvulla. Käsiteparilla on nykypäivänäkin merkitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteisöissä, vaikka termien merkitykset ja käyttötavat ovatkin muuttuneet ajan myötä.

Ominaisuudet

Kanadalaista countrylaulaja K. D. Langia pidetään butch-ikonina.

Sekä butchiin että femmeen liittyy stereotypioita ja oletuksia siitä, miltä näitä termejä käyttävät ihmiset näyttävät ja toteuttavat sukupuoli-ilmaisuaan ja seksuaalista käyttäytymistään. Ilmaisu voi kuteinkin vaihdella suuresti henkilön sukupuoli-identiteetin, seksuaalisuuden ja/tai kulttuuritaustan mukaan.

Butch

Butch-termi kehittyi kuvaamaan maskuliinisia lesboja 1900-luvun puolivälissä. Nykyisin se on laajempi käsite maskuliinisesti itseään ilmaiseville LGBTQ+-ihmisille.

Perinteiseen butch-estetiikkaan kuuluvat miesten vaatteet, lyhyet hiukset ja meikittömyys. Vaatetuksessa klassisia ovat olleet farkut ja valkoiset t-paidat, nahkatakit ja työkengät, ketjut ja kultaiset kaulakorut. Estetiikan lisäksi oleellisena pidetään butchin asennetta ja energiaa, tapaa kantaa itsensä.

Vaikka butch-lesbot saattavat pukeutumisen ja maneereiden kautta muodossa omaksua maskuliinisen sukupuoli-ilmaisun, he eivät välttämättä omaksu maskuliinisia käyttäytymismalleja ja asenteita kaikissa sosiaalisissa yhteyksissä. Stereotyyppisesti butch-lesbo on synonyymi seksuaalisen "antajan" roolille, mutta butchien ja femmejen seksuaalista käyttäytymistä tarkastelleen tutkimuksen mukaan eri termejä käyttävien lesbojen seksuaalisissa mieltymyksissä on hyvin vähän eroja.

Muita termejä maskuliinisille queerihmisille

• Stud: Termi, jota jotkut mustat maskuliiniset lesbot käyttävät kuvaamaan kokemuksiaan. Muita kuin mustia maskuliinisia lesboja ei pidetä studeina.
• Stone butch: Butch, joka ei halua, että häntä kosketetaan seksuaalisesti. Tämä voi tarkoittaa eri asioita henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Ilmaisu yleistyi Leslie Feinbergin Stone Butch Blues -kirjan (1993) julkaisemisen myötä.
• Soft butch: Lempeämpi versio butchista, jossa yleisesti maskuliiniseen ilmaisuun voidaan yhdistää feminiinisempiä elementtejä, kuten koruja tai maalattuja kynsiä.

Femme

Femme syntyi 1900-luvun puolivälissä kuvaamaan feminiinisiä lesboja, jotka seurustelivat butchien kanssa. Butchin tapaan femme on viime vuosikymmeninä kehittynyt laajemmaksi nimitykseksi LGBTQ+-ihmisille, jotka ilmaisevat itseään naisellisella tavalla.

Femmejen naisellisuuden tunnusmerkkinä on patriarkaalisen naiseuden tarkoituksellinen kumoaminen, liioittelu ja/tai räikeä hylkääminen. Stereotyyppisesti femmet ymmärretään vain butchien rakastajina sekä passiivisina ja vastaanottavina seksuaalisesti.

Femme-nimitystä voivat käyttää jopa homo-, bi- ja queer-miehet. Jotkut pitävät tätä kehitystä lesbokulttuurin omimisena ja vaativat rajanvetoa sen suhteen, kuka voi kutsua itseään femmeksi. Viitatessa feminiinisiin queer-miehiin femme lyhennetään toisinaan muotoon fem.

Muita termejä feminiinisille queerihmisille

• High femme: Femme, jonka esiintyminen on erittäin feminiinistä.
• Stone femme: Nainen, joka ei välttämättä halua seksuaalista kontaktia.

Historia

Butch ja femme nousivat julkisen lesbouden peruskäsitteiksi 1940-luvulla. Seuraavien vuosikymmenten ajan nämä naiset olivat ainoat näkyvät queer-naiseuden hahmot. Lesbot kehittivät nämä käsitteet, jotta he tekisivät seksuaalisen halunsa näkyväksi ja loisivat sosiaalisen järjestelmän, jonka avulla he voisivat rakentaa yhteisöllisyyttä. Lisäksi trans- ja butch-yhteisöt ovat kietoutuneet toisiinsa ja olleet päällekkäisiä jo vuosikymmeniä.

Queer-yhteisön kasvu ja seksuaalisuutta koskevien sosiaalisten, kulttuuristen ja poliittisten uskomusten kehittyminen loivat useita haasteita femme- ja butch-identiteettien hyödyllisyydelle ja legitimiteetille, mutta ne ovat yhä merkittäviä queerihmisten keskuudessa.

Etymologia

Etymologisesti ”butch” on luultavasti lyhenne sanasta ”butcher”, joka oli "kovikseen" (eng. tough kid) viittaava amerikkalainen slangisana 1900-luvun alkupuolella. Butch tässä merkityksessä oli todennäköisesti saanut innoitusta myös tunnetusta lainsuojattomasta Butch Cassidystä. 1940-luvun alkuun mennessä sanaa käytettiin halventavana nimityksenä ”aggressiivisille” tai ”machoille” naisille, mutta lesbot ottivat termin lähes välittömästi haltuunsa. Sana femme tarkoittaa ranskaksi naista.

Butchin ja femmen synty toisen maailmansodan myötä

Toisen maailmansodan syttyminen vuonna mahdollisti lesboyhteisön syntymisen 1940-luvun aikana. Sodan aikana sukupuolinormit joustivat, naisten asemasta tuli taloudellisesti itsenäisempi ja he saivat etäisyyttä perheistään. Työssäkäyvien naisten lisääntyessä naisten hyväksyttävän vaatetuksen kirjo laajeni myös housuihin. Lesbot kohtasivat vähemmän vaaroja kulkiessaan julkisilla paikoilla ja löysivät näin enemmän mahdollisuuksia rakentaa alakulttuureitaan.

Butchit omaksuivat työväenluokan miesten vaatetuksen ja muotoilivat hiuksensa lyhyiksi, kun taas femmet noudattivat aikakauden naisille tavanomaista vaatemuotia. Varhaisessa käsityksessä butcheista ja femmeistä jälkimmäisen identiteetti oli vahvasti riippuvainen butchista. Butch/butch- ja femme/femme-suhteet olivat tabuja. Sukupuolinormit ohjasivat sosiaalista vuorovaikutusta ja seksuaalisen halun ilmaisua: butch oli dominoiva kumppani ja seksuaalinen toimija, ja femme alistui butchille ja huolehti hänestä. Pelkän jäljittelyn sijaan femmet ja butchit muokkasivat sukupuolirooleja omien tarpeidensa mukaisiksi ja ymmärsivät butch/femme-suhteen jopa poliittisena tekona, jolla kumottiin aikakauden normeja.

Sosiaaliantropologi Elizabeth Lapovsky Kennedy ja aktivisti ja historioitsija Madeline D. Davis esittävät New Yorkin Buffalon lesboyhteisöjä 1940- ja 1950-luvuilla kuvaavassa tutkimuksessaan, että butch ja femme olivat selviytymisstrategia väkivaltaisen homofobisessa (sekä työväenluokkaa karsastavassa ja rasistisessa) kulttuurissa. He väittävät, että butch ja femme olivat työväenluokkaisille lesboille ainoa toimiva vaihtoehto ja että ne olivat keskeinen rakenne heteroseksuaalisen ylivallan vastaiselle järjestäytymiselle. Lesbot omaksuivat sukupuolittuneet butch- ja femme-roolit ilmentääkseen erilaisuuttaan heteroseksuaalisesta normista ja lunastaakseen itselleen julkista tilaa.

Tässä kontekstissa butchiksi tai femmeksi identifioituminen oli tärkeämpää kuin jaettu lesboidentiteetti. Kennedyn ja Davisin haastateltavat käyttivät harvoin sanaa lesbo ja identifioivat itsensä sen sijaan butchiksi tai femmeksi. Butchius oli joillekin naisen maskuliinisuuden ilmaus, kun taas joillekin väärään sukupuoleen määritellyille butch oli lähin vaihtoehto miehenä elämiselle. Osa femmeistä, joiden kumppani oli butch, käsitti itsensä heteroiksi.

Lesbofeministit torjuvat butchit ja femmet

1970-luvulla queernaiset vastasivat naisten vapautusliikkeen nousuun luomalla itsenäisen lesbofeministisen liikkeen. Lesbofeministit väittivät, että butchit ja femmet pikemminkin haittasivat kuin auttoivat queernaisten sosiaalista ja poliittista kehitystä ja väittivät, että butch/femme-jaottelu toi heteroseksuaalisuuden ja patriarkaatin pahimmat piirteet lesbosuhteisiin. 1970-luvun naisryhmissä monia butcheja ja femmejä kehotettiin omaksumaan normatiivisempi feminiininen tai sukupuolineutraali tyyli.

Butchit ja femmet saivat näkyvyyttä myös 1980-luvun alussa seksistä ja vallasta käytyjen feminististen väittelyjen, niin sanottujen seksisotien, kautta. Vaikka taistelua käytiin ensisijaisesti pornografian ja seksityön ympärillä, laajempi kysymys vallan asemasta seksissä veti myös butchit ja femmet keskusteluihin.

Uusi nousu 1990-luvulla ja vaikutus queer-teoriaan

Butch ja femme nousivat jälleen 1990-luvulla. Ehkäpä tärkein teksti, joka avitti butchien ja femmejen nousua oli Leslie Feinbergin suosittu omaelämäkerrallinen romaani Stone Butch Blues. Feinbergin romaanista tuli kiistakapula yrityksissä vetää rajaa trans- ja butch-käsitteiden välille. Queer-teoreetikko Jack Halberstam on kutsunut näitä väittelyjä ”butch/FTM-rajasodiksi”. Halberstamin mukaan transmaskuliinisten ja butch-lesboidentiteettien välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä, mikä on johtanut useisiin kamppailuihin näiden identiteettikategorioiden määrittelyn rajoista.

1990-luvulla syntynyt queer-teoria muokkasi edelleen uudelleen tulkintoja ja käytäntöjä maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Teoreetikot kyseenalaistivat ajatuksen kiinteistä identiteeteistä ja määrittelivät sukupuolen ja seksuaalisuuden uudelleen sellaisiksi asioiksi, joita ihmiset tekevät, eivätkä sellaisiksi, joita ihmiset ovat. Esimerkiksi filosofi Judith Butler käyttää queer-teorian perustekstiksi noussessa Hankala sukupuoli -teoksessaan (1990) butcheja ja femmejä esimerkkinä siitä, että kaikki sukupuoli on johdannaista ja performatiivista. Näin käsitettynä butchit ja femmet paljastivat ja kumosivat sukupuolen sosiaalisena konstruktiona. Nämä ajatukset myös avasivat butchin ja femmen kategoriat yhä useammille.

Viime aikoina sukupuolen ja seksuaalisuuden joustavuuden korostaminen on merkinnyt sitä, että butch ja femme -käsitteiden rinnalle on tullut lukuisia uusia käsitteitä, joiden avulla yksilöt voivat ilmaista identiteettinsä entistä tarkemmin. Tästä huolimatta femmeä ja butchia pidetään yhä keskeisinä käsitteinä lesboyhteisön ymmärtämisessä.

Katso myös

• Sukupuoli-identiteetti
• Genderfluid
• Androgynia
• Top, bottom ja versatile

Kirjallisuutta

• Feinberg, Leslie: Stone Butch Blues. Ithaca, New York: Firebrand Books, 1993.
• Halberstam, Jack: Female Masculinity. Durham, North Carolina: Duke University Press, 1998.
• H., Lamya: Hijab Butch Blues. A Memoir. Dial Press Trade, 2024. ISBN 9780593448786.
• Nestle, Joan, toim.: A Persistent Desire: A Femme-Butch Reader. Boston: Alyson, 1992.
• Kennedy, Elizabeth Lapovsky, ja Madeline D. Davis: Boots of Leather, Slippers of Gold: The History of a Lesbian Community. New York: Routledge, 1993.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Butch ja femme Wikimedia Commonsissa