Hevoskimalainen
| Hevoskimalainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Alaheimo: | Apinae |
| Tribus: | Bombini |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Alasuku: | Thoracobombus |
| Laji: | veteranus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Hevoskimalainen (Bombus veteranus) on pienehkö, pääväritykseltään harmaa kimalaislaji. Sen keskiruumiin keskiosa ja selkäkilpien tyviosat ovat mustat, ja takaruumis näytätä poikkiraitaiselta. Kuningatar on pituudeltaan 15–20 millimetriä, työläinen 6–14 millimetriä ja koiras 13–17 millimetriä.[2]
Hevoskimalainen viihtyy hiekkaisilla mailla, tienpientareilla, niityillä ja pihanlaiteilla. Kukista se suosii valkoapilaa ja rantatädykettä. Pesänsä hevoskimalainen rakentaa tavallisesti ruohotuppaisiin, jonka eristystä työläiset parantavat vuoraamalla seinämät heinillä ja sammaleilla. Joskus laji pesii vanhoissa hiirenpesissäkin. Hevoskimalaisia lentelee vielä syyskuussakin.[2]
Laji on melko yleinen Etelä-Suomessa, ja sitä on tavattu Rovaniemen korkeudella saakka. Keski-Euroopassa ja Ruotsissa laji on harvinaistunut suuresti.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hevoskimalainen – Bombus veteranus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 3.12.2021.
- ↑ a b c Parkkinen, Seppo & Paukkunen, Juho & Teräs, Ilkka: Suomen kimalaiset, s. 100–101. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Bombus veteranus (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Bombus veteranus, the Sand bumblebee (englanniksi)
- IUCN Red List: Bombus veteranus (englanniksi)