Isokimalainen
(Ohjattu sivulta Bombus magnus)
Isokimalainen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
Alaheimo: | Apinae |
Tribus: | Bombini |
Suku: | Kimalaiset Bombus |
Alasuku: | Bombus |
Laji: | magnus |
Kaksiosainen nimi | |
Bombus magnus |
|
Katso myös | |
Isokimalainen (Bombus magnus) on suurikokoinen kimalaislaji. Kuningattarella on keltainen etuselkä ja leveä keltainen poikkivyö takaruumiissa. Etuselässä sillä on keltaista karvoitusta, joka ulottuu pitkälle siiven tyvisuomun alapuolelle. Takaruumiin kärki on valkoinen. Koiras on kuningatarta keltaisempi. Kuningatar on pituudeltaan 19–22 millimetriä, työläinen 11–17 millimetriä ja koiras 14–16 millimetriä.[3]
Isokimalainen käyttää hyvin monia kasvilajeja etsiessään mettä ja siitepölyä. Se tekee pesänsä vanhoihin maanalaisiin myyränkoloihin. Suomessa lajia esiintyy harvinaisena maan etelä- ja länsiosissa.[3]
Jotkut tutkijat pitävät isokimalaista edelleen vain mantukimalaisen värimuotona.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rasmont, P., Roberts, S., Cederberg, B., Radchenko, V. & Michez, D.: Bombus magnus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Isokimalainen – Bombus magnus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 3.12.2021.
- ↑ a b c Parkkinen, Seppo & Paukkunen, Juho & Teräs, Ilkka: Suomen kimalaiset, s. 134–135. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5