Arrigo Boito

Arrigo Boito

Arrigo Boito (24. helmikuuta 1842 Padova – 10. kesäkuuta 1918 Milano) oli 1800-luvun jälkipuoliskolla merkittävä kulttuurivaikuttaja Italiassa. Hän oli kirjailija, runoilija, kapellimestari ja säveltäjä. Nykypäivänä hänen tunnetuimmiksi saavutuksikseen luetaan oopperansa Mefistofele sekä hänen Giuseppe Verdille kirjoittamaansa kaksi librettoa.

Elämä

Nuoruus ja opiskelu

Boito opiskeli Milanon konservatoriossa, josta ystävänsä Franco Faccion tavoin sai stipendin opiskeluun Pariisissa. Ranskan pääkaupungissa hän tapasi Verdin, jolle kirjoitti tekstin yhteen kantaattiin. Palattuaan Milanoon Boito kuitenkin keskittyi taas oman musiikkinsa luomiseen, erityisesti musiikilliseen näkemykseensä Goethen Faustista. Vuonna 1863 Faccio tilasi häneltä libreton oopperaansa I profughi fiamminghi – työhön, jonka Boito sanoi ”puhdistavan nykyään bordellin seinien lailla liatun italialaisen oopperan alttarin”. Verdi otti tämän kommentin henkilökohtaisesti, ja miesten välille muodostui kuilu monen vuoden ajaksi.

Mefistofele ja sen jälkeiset vuodet

Vuonna 1866, hieman sen jälkeen kun Itävalta oli luovuttanut Venetsian nupullaan olevalle Italian yhdistyneelle kuningaskunnalle, Boito ja Faccio olivat Giuseppe Garibaldin mukana edistämässä yhdistyneen Italian asiaa. Kolmen kuukauden kampanjoinnin jälkeen säveltäjä lähti Puolaan, jossa viimeisteli Mefistofeleen 1867.

Oopperan kantaesitys Milanon La Scalassa oli katastrofi 26-vuotiaalle säveltäjälle, joka myös itse johti esitystä kapellimestarin pallilta. Niin laulajien kuin kapellimestarinkin suoritukset jättivät toivomisen varaa, ja esitys venyi yli puolenyön. Ensi-illan päättyessä puoli kahdelta yöllä teatteri oli puolityhjä. La Scalan johdon kikkailu esityksen jakamisella kahteen osaan ei auttanut, ja Boito veti oopperansa pois kierrosta kolmannen esityksen jälkeen.

Työnsä vastaanotosta masentunut Boito keskittyi vaihteeksi muihin asioihin – hän kirjoitti librettoja muille säveltäjille, muun muassa Catalanille ja Ponchiellille ja käänsi italian kielelle oopperoita kuten Tristanin ja Isolden ja Ruslanin ja Ludmilan. Seitsemän vuotta kantaesityksensä jälkeen, vuonna 1875, Mefistofeleen uusittu versio sai kuitenkin Bolognassa innostuneen vastaanoton.

Yhteistyö Verdin kanssa

Vuoteen 1879 mennessä Boito ja Verdi olivat sopineet vanhat nokkapokkansa ja aloittivat hedelmällisen säveltäjä–libretisti-yhteistyön, jonka tuloksena olivat mestariteoksiksi laskettavat oopperat Otello ja Falstaff. Verdi patisti Boitoa jatkamaan myös omaa säveltäjänuraansa, mutta tämä ei kuitenkaan koskaan saanut valmiiksi Nerone-oopperaansa, jonka oli aloittanut jo 1862. Nerone valmistui lopulta kapellimestarilegenda Arturo Toscaninin johdolla, joka myös johti teoksen kantaesityksen vuonna 1924.

Oopperat

• Mefistofele – (Milano, 1868)
• Nerone – (Milano, 1924)