Biogeokemiallinen kierto
Biogeokemiallinen kierto tarkoittaa kemiallisten aineiden, kuten hiilen, hapen ja fosforin, kiertoa eliöiden ja elottoman ympäristön välillä.[1] Eliöt ottavat aineita maaperästä ja ilmasta, ja aineet kulkevat ravintoketjuissa ja -verkoissa. Luonnon kiertokulussa aineita palautuu luontoon eliöiden kuollessa ja energia kiertää eliöiden elintoiminnoissa.[2] Alkuaineet kiertävät ilman, maan, veden ja niiden eliöiden muodostamassa biosfäärissä, johon kuuluvat ihmiskunta ja sen kuluttajakehä. Hiilen kiertokulussa metsät ovat hiilinieluja, mikä on tärkeää viime aikojen ilmakehän CO2-pitoisuuden kasvun takia.[3] Vesi kiertää luonnossa, kun sadevesi synnyttää puroja ja jokia, jotka virtaavat lampiin, järviin ja meriin. Vesistöistä ja kasveista vettä haihtuu vesihöyrynä pilviin, jotka tuovat sateen.[4] Typen kiertokulku on toinen tärkeä biokemiallinen kierto. Ihmiskunta on lisännyt ilmakehän typpipitoisuutta teollisuuden ja liikenteen päästöillään. Maatalouden lannoitteet lisäävät maaperän ja vesistöjen typpipitoisuutta.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fosforin kiertokulku
- Hapen kiertokulku
- Hiilen kiertokulku
- Rikin kiertokulku
- Typen kierto luonnossa
- Veden kiertokulku
- Kivien kiertokulku
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Biogeochemical Cycles Reports. 2014. National Climate Assessment. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Ravinnekierrot Web Archive 12.8.2011 (Aaltojen alla.fi). Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 17.10.2016.
- ↑ Hiilen kiertokulku ja kiertotalus Forestbiofacts. 3.12.2020. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ Veden kiertokulku Vesi.fi. 1.10.2019. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ Typen kierto ja ihmislähteiset päästöt luontoon Mediumi.net. Viitattu 5.7.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Biogeokemiallinen kierto Wikimedia Commonsissa
