Havannankoira

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bichon havannese)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havannankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Espanja ja  Italia
 Kuuba
Määrä Suomessa rekisteröity 10 343[1]
Alkuperäinen käyttö seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 14–16 vuotta[2]
Muita nimityksiä Havanese, Havaneser, bichon habanero, bichon havanais, bichon havannese, havanna bichon, havanna
FCI-luokitus ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat
alaryhmä 1.1 Bichonit
#250
Ulkonäkö
Paino ihannepainoa ei ole määritelty, yleensä 4–8 kg
Väritys Harvoin täysin
puhtaanvalkoinen
kermanvalkoinen,
kultavalkoinen,
kellanruskea eri sävyissään
(hieman hiilikkoväriä sallitaan),
musta, havannanruskea,
tupakanruskea ja punertavanruskea.
Edellä mainitun väriset laikut ovat sallittuja.
Tan-merkit sallittu
kaikissa värivivahteissa.

Havannankoira (esp. bichon habanero) on kuubalainen kääpiökoira. Se on Suomen suosituin seura- ja kääpiökoiraryhmän rotu.[3]

Havannankoiran mittasuhteet on määritelty hyvin tarkasti.[4] Rodun ihannesäkäkorkeus on 23–27 cm (sallittu 21–29  cm). Muita tärkeitä mittasuhteita ovat kuonon pituus, joka on sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Lisäksi rungon pituuden (lapojen kärjestä istuinluun kärkeen) suhde säkäkorkeuteen on 4:3. Pää on muodoltaan litteä ja leveä, kuono on kapeneva. Pään ja rungon pituuden suhde säästä hännän tyveen mitattuna on 3:7.[5] Silmät ovat melko suuret, muodoltaan mantelimaiset ja väriltään mahdollisimman tummanruskeat. Häntä kiertyy koiran selän päälle.

Villava ja pehmeä aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää (täysikasvuisella koiralla 12–18 cm), pehmeää, litteää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia. Karvaa ei saa näyttelyihin leikata, muotoilla tai trimmata. Kuitenkin kulmakarvoja voidaan hieman lyhentää, etteivät ne peitä silmiä. Turkki vaatii säännöllistä kampausta ja hoitoa.

Hyväksytyt värit ovat kellanruskea eri sävyissään (hieman hiilikkoväriä sallitaan), musta, havannanruskea, valkoinen, tupakanruskea, vaaleanruskea ja punertavanruskea. Edellä mainitun väriset laikut ovat sallittuja. Tan-merkit sallittu kaikissa värivivahteissa.

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan havannankoira on ystävällinen ja leikkisä, jopa ilveilevä[4]. Havannankoira on utelias ja älykäs seurakoira, joka kiintyy syvästi omistajaansa. Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta se on helppo kouluttaa varoittamaan vieraista. Elämäniloinen rotu on sopeutuvainen ja viihtyy hyvin niin maalla kuin kaupungissakin, mutta aina on otettava huomioon sen seurallisuus, sillä tämä rotu viihtyy erittäin hyvin ihmisten seurassa. Monesti käyttäytymiseroja sukupuolten välillä. Naaraat ovat monesti paljon rauhallisempia. Urokset ovat taas villempiä luonteeltaan ja kiintyvät todella hyvin omistajaansa.

Havannankoiran kantamuoto kehittyi alun perin Italian ja Espanjan rannikoilla, mistä italialaiset merikapteenit veivät rodun mukanaan Kuubaan.[6] Tämän vuoksi FCI on määrittänyt sen alkuperämaaksi Kuuban ja kehittämismaaksi "läntisen Välimeren alueen".[7] Vanhat verilinjat ehtivät jo kadota Kuubasta maan poliittisen epävakauden myötä, mutta ne on osin onnistuttu säilyttämään Yhdysvalloissa maahan salakuljetettujen yksilöiden jälkeläisten kautta.[6] Suomeen rotu tuotiin vasta vuonna 1989, ja sen nimi muutettiin nykyiseen suomalaiseen muotoonsa vuonna 2009.

Nimitys habanero, havanais tai havanese ei suinkaan johdu Kuuban pääkaupungista Havannasta, vaan rodun yleisimmästä värityksestä havannanruskeasta.[6]

Havannankoirat ovat yleisesti ottaen pitkäikäisiä, terveitä ja elinvoimaisia. Rodussa kuitenkin on tiettyjä sairauksia ja terveydellisiä ongelmia, mitä on muillakin bichon-ryhmän roduilla, jotka ovat vaikuttaneet tämän havaneesin rodun kehittymiseen. Tiedetään, että rodun linjoihin vaikuttaneita perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi patellaluksaatio ja silmäsairauksia. Niiden lisäksi rodun terveyttä voi pahentaa esimerkiksi havaneesin ympäristötekijät, fyysiset traumat ja oikeanlaisen hoidon puute.

Havannalaiset ry suosittelee, että jalostukseen käytettävät koirat ovat tietysti terveitä, polvien osalta patellaluksaatioastetta korkeintaan 1, ja niiden tulisi olla vähintään vuoden sisällä silmätarkastettuja. Patellaluksaatiolla tarkoitetaan koiran polvea, jonka nivel on löystynyt tai polvilumpio on mennyt sijoiltaan. Eläinlääkäri voi todeta parhaiten, ovatko polvet terveet. Kun patellaluksaatio ei ole ilmennyt tapaturman johdosta, se on perinnöllinen, mutta ei ole vielä ainakaan tarkkaa tietoa siitä, millainen sen periytymistapa on. Ensimmäisen asteen patellaluksaatio on yleensä oireeton. Silloin polvilumpio saadaan käsin siirtymään pois telauomasta, mutta joka tapauksessa se palaa takaisin, kun ote irtoaa. Jos koiralla on toisen asteen patellaluksaatio, ravatessaan se ontuu tai hyppii kolmella jalalla, jolloin polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan. Kun polvilumpio palaa takaisin paikoilleen, se jatkaa juoksuaan kaikilla neljällä tassulla. Kun patellaluksaatio on kolmannessa asteessa, polvilumpio on pysyvästi poissa paikoiltaan ja neljännen asteen patellaluksaatiossa sitä ei voi käsin palauttaa paikoilleen. Yleensä patellaluksaation aiheuttamaa kipua on vaikea erottaa koirasta.

Rodun ulkonäön kehitys suhteessa rotumääritelmään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotujärjestö Havannalaiset Ry:n mukaan tämän hetkisissä havannankoiralinjoissa on muutamia rotumääritelmän vastaisia ominaisuuksia, joita näyttelytoiminnalla ja näyttelyiden tuomareiden koulutuksella tulee ehkäistä. Tämän takia Havannalaiset Ry on tehnyt havainnollisen rotumääritelmän tulkinnan. Ominaisuuksia, joihin tuomareiden tulee erityisesti kiinnittää huomiota ovat mm.[4]

  • Rodun säkäkorkeus on kasvanut ylärajalle. "Tuomareiden tulee huomioida rodun suuri kokovaihtelu. Ihannekoko on 23–27 cm ja sallittu vaihteluväli 21–29 cm. Yli 29 cm ja alle 21 cm korkeus on hylkäävä virhe, vaikka koira olisi muutoin kuinka upea. Mikäli koira on ihannekoon rajoissa, sen arvostelussa ei saa lukea “pieni” tai “suuri”, vaan se on ihannekokoinen."
  • Turkin väärä laatu. "Turkiltaan havannankoira on “huoleton maalaisserkku” verrattuna muihin sukulaisrotuihin. Turkin tulee olla pitkä, pehmeä, laineikas sekä sileä. Turkki ei saa olla piikkisuora kuten esim. lhasa apsolla. Koira ei saa olla liian laitettu eikä missään nimessä vaikuttaa trimmatulta."
  • Vääränlainen ylälinja "Ylälinjan tulee olla suora sekä koiran seistessä vapaasti että liikkeessä. Ylälinja tulee aina arvostella koiran liikkuessa. Rodussa yleistynyt, cottonmaisen köyry ylälinja tulee mainita arvostelussa eikä sellaisen selkälinjan omaavaa koiraa tule palkita SA:lla."
  • Virheelliset mittasuhteet. "Kuonon pituus on sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Rungon pituuden (lapojen kärjestä istuinluun kärkeen) suhde säkäkorkeuteen on 4:3. Pään ja rungon pituuden säästä hännän tyveen mitattuna suhde on 3:7. Eturaaja: Etäisyys maasta kyynärpäähän ei saa olla suurempi kuin kyynärpäästä säkään."
  • Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.8.2019)
  2. Havanese. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Eerola, Tapio. Pitkät rotutrendit: Nousussa labradori, hirvikoirat ja paimenet. Koiramme-juttuarkisto, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.9.2021.
  4. a b c http://www.bichonhavanais.fi/images/jalostus/rotumaaritelma.pdf
  5. http://www.bichonhavanais.fi/index.php/fi/main-rotutietoa/main-rotumaaritelma
  6. a b c Havannankoira. Suomen Kennelliitto, 29.8.2017. Viitattu 29.1.2020.
  7. Havanese. Federation Cynologique Internationale. Viitattu 29.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.