Beira (eläin)
| Beira | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: |
Beirat Dorcatragus[2] Noack, 1894 |
| Laji: | megalotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dorcatragus megalotis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Beira (Dorcatragus megalotis)[2][3] on Koillis-Afrikassa elävä pienikokoinen gasellien alaheimoon kuuluva sorkkaeläinlaji. Se on sukunsa ainoa laji.[4]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beiran ruumiinpituus on 80–86 senttiä, säkäkorkeus 50–65 senttiä ja paino 9–11,5 kiloa.[3][5] Naaraat ovat hieman uroksia kookkaampia.[6] Turkki on karhea ja tuuhea.[3] Selän ja niskan karvapeite on punertavanharmaa, ja karvojen aivan ulommaisimmat kärjet ovat valkoiset. Vatsapuoli on vaaleankeltainen, eikä ole niin vaalea kuin useimmilla muilla antiloopeilla. Valkoista on ainoastaan raajojen taipeissa.[6] Kyljillä kulkee kyynärpäiltä takamukseen ulottuva tumma juova, joka erottaa vaalean karvoituksen selän punertavasta väristä.[5] Raajojen yläosien ulkopinnat ovat kellertävänruskeat, kärkiosat tummemmat. Lyhyt, tuuhea häntä on punertavanharmaa[6] Pää on kellertävänpunainen,[5] ja silmiä ympäröivät vaaleat renkaat.
Beira on kevytrakenteinen.[6] Sen peräpää on hartioita ylempänä, mistä johtuen sen asento on hieman kumara ja selän kaari pyöristynyt.[3] Jalat ovat hoikat ja erittäin pitkät,[5] sorkat lyhyet. Sorkkien alla on kivisessä maastossa etenemistä helpottavat pehmeät paksunnokset[3]. Lajin näkyvin piirre ovat sen suuret ja soikeat, jopa 15 pitkät korvat.[6][5] Korvien sisäosia peittää valkoinen karva.[5] Vain uroksilla on sarvet. Ne ovat lyhyet, suorat ja pystyt.[3] Sarvet kasvavat yleensä 7–10 sentin mittaisiksi, mutta voivat pisimmillään olla 12[6] tai jopa 13 sentin mittaiset.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beira elää vain Afrikan sarven alueella. Levinneisyysalue keskittyy Nogaal-laakson pohjoispuolelle Pohjois-Somalian Somalimaassa. Tarkkoja tietoja lajin levinneisyydestä ei kuitenkaan ole. Djiboutissa eläneen kannan säilymisestä ei ole varmaa tietoa, mutta vuonna 1993 niitä havaittiin rinteillä, jotka ovat lähellä Somalian ja Etiopian rajaa. Myöhempien tutkimusten mukaan maan beirakanta elää vain noin 250 neliökilometrin laajuisella alueella. Etiopiassa lajia on tavattu ainakin Luoteis-Somalian vastaisella rajalla olevilla Marmarvuorilla. Vuonna 1999 beirakannan kooksi arvioitiin 7 000 yksilöä, ja levinneisyysalueen laajuudeksi noin 35 000 neliökilometriä. Djiboutissa lajin lukumääräksi on arvioitu 50–150 beiraa.[1]
Beiran elinympäristöä ovat kiviset ja kuivat kukkulat ja vuoristoalueet,[3] joilla kasvavaa arokasvillisuutta hallitsevat akaasiapensaikot. Jyrkillä rinteillä se liikkuu harvoin.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beirat liikkuvat pareittain tai 5–7 yksilön,[3] harvoin jopa 12 yksilön laumoissa. Laumassa on yksi tai kaksi urosta, joita muut lauman jäsenet seuraavat.[6] Lauma pitää hallussaan omaa puolustettavaa reviiriä.[3] Useimpien muiden antilooppien tavoin beira on aktiivisimmillaan aamulla ja illalla. Keskipäivän se viettää lepäämällä.[5] Lajilla on hyvä suojaväri, mutta se on arka ja pakenee herkästi.[3] Beiran lähelle on hyvin vaikeaa päästä. Erikoislaatuisten sorkkien ansiosta beirat liikkuvat hyvin kallioilla ja jyrkänteillä.[6] Vaaran uhatessa ne pakenevat nopeasti jyrkemmille rinteille parempaan turvaan. Tärkeimmät luonnolliset viholliset ovat aavikkoilves, leijona, leopardi, hyeenat ja sakaalit.[5] Metsästäjät ovat kertoneet, että kun yhtä lauman jäsentä ammutaan, niin koko lauma lähtee karkuun, mutta palaa melko pian samalle paikalle.[6]
Lajin ravinto koostuu lähinnä pensaiden lehdistä, mutta myös heinistä.[5] Se syö ilmeisesti erityisesti kuivaa ruohoa ja kääpiömimosan lehtiä. Luultavasti se syö myös joitain karkeita yrttejä, joita kasvaa sen elinympäristössä kuitenkin vähän.[6] Beiran elinalueet ovat laajalti vedettömiä, mutta se saa kaiken tarvitsemansa veden ravintokasveista.[3]
Beiran lisääntymisestä tiedetään vain vähän. Vasat syntyvät luultavasti sadekauden alussa.[6] Naaraan kantoaika kestää kuusi kuukautta, jonka jälkeen se synnyttää yhden vasan.[5]
Beira ja ihminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etymologia ja löytöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beira on saanut nimensä somalin kielestä.[5] Se tunnetaan somalialaisten keskuudessa nimellä "beira" tai "behra".[6] Suvun tieteellinen nimi Dorcatragus tulee kreikan kielen sanoista "dorkas" ja "tragos". "Dorcas" tarkoittaa gasellia tai antilooppia, "tragos" vuohipukkia. Lajinimi viittaa lajin suuriin korviin. Se tulee sanoista "megas" (suuri) ja "otos" (korva).[5] Eurooppalaiset löysivät lajin vasta 1800-luvun lopulla. Vuonna 1885 kapteeni Swayne teki löytöretken Somalian kukkuloille ja kirjoitti "pienestä, punaisesta antiloopista, jolla on kalliohyppijän tavat". Somalialaiset kuitenkin tiesivät kyseessä olevan eri laji. Swaynelle kerrottiin, mistä beiroja voisi löytää, ja hän ilmeisesti saikin sekä uroksen että naaraan pään. Tiedot olivat hänelle riittäviä, ja hän kirjoitti lajista kuvauksen Lontoon eläintieteellisen seuran lehdessä.[6]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beiran levinneisyysalue on supistunut ja kannan uskotaan olevan taantumassa. IUCN luokittelee sen vaarantuneeksi lajiksi. Vähenemisen syitä ovat kuivuus, karjan ylilaidunnuksesta johtuva elinympäristöjen heikkeneminen, rajoittamaton metsästys sekä pensaikkojen metsämaiden raivaus puuhiilen tuotantoa varten.[1] Beiran arkuus ja pieni koko sekä vaikeakulkuinen, puustoinen elinympäristö ilmeisesti suojaavat sitä laajamittaiselta metsästykseltä.[1][3] Beiraa ei tavata millään Afrikan sarven suojelualueella, eikä se kuulu mihinkään paikalliseen suojeluohjelmaan. Qatarin Al Wabrassa lajia kuitenkin tarhataan hyvällä menestyksellä vankeudessa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Heckel, J.-O., Rayaleh, H.A., Wilhelmi, F. & Hammer, S.: Dorcatragus megalotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Beira - Dorcatragus megalotis laji.fi Suomen Lajitietokeskus (13.4.2024)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 166. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Dorcatragus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Brent Huffman: Beira 22.3. 2004. Ultimate Ungulate. Viitattu 30.1.2011.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m (toim.) Kangasniemi, Kaija: Kodin suuri eläinkirja 1 : A-Haa, s. 202. Weilin + Göös, 1978. ISBN 951-35-1704-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Beira Antelope Al Wabra Wildlife Preservation (myös valokuvia)