Waldemar Becker

Waldemar Becker
Becker-Bei Serbian armeijan univormussa
Henkilötiedot
Muut nimet	Evert Gustaf Waldemar Becker
Syntynyt	6. huhtikuuta 1840 Helsinki
Kuollut	22. helmikuuta 1907 (66 vuotta) Rooma, Italia
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	sotilas, poliitikko ja seikkailija
Muut tiedot
Koulutus	Haminan kadettikoulu
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Evert Gustaf Waldemar Becker (lempinimi Becker-Bei tai Becker-Bey; 6. huhtikuuta 1840 Helsinki – 22. helmikuuta 1907 Rooma, Italia) oli suomalainen sotilas, poliitikko ja seikkailija, joka elinaikanaan vaikutti useilla mantereilla ja taisteli useiden maiden armeijoiden riveissä. Becker tunnettiin Suomessa liikanimellä ”Becker-Bei” tai ”Becker-Bey”, millä viitattiin hänen vuonna 1872 Egyptissä saamaansa beyn arvonimeen, joka vastasi kutakuinkin everstin arvoa.

Beckerin vanhemmat olivat alikapteeni Gabriel Wilhelm Julian Becker ja Cristina Fredrika Reuterskiöld. Hän piti yhteyttä kirjeitse äitiinsä tämän kuolemaan saakka. Hän esiintyi äitinsä kuoleman jälkeen joskus myös nimellä Becker-Reuterskiöld. Lisäksi hänet tunnettiin kirjailijanimellä ”Ilmarinen”.

Sotilasura Suomessa

Becker pääsi jo nuorena Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui 1858 ja hänet nimitettiin vänrikiksi Suomen kaartiin. Oleskeltuaan sen jälkeen lyhyen aikaa Pietarissa hän lähti Afrikkaan ja taisteli siellä espanjalaisten joukoissa Marokkoa vastaan. Palattuaan Pietariin hän pääsi palvelukseen Grodnon husaarirykmenttiin ja sieltä opiskelemaan esikunta-akatemiaan. Vuonna 1862 hän karkasi erään upseerin venäläisen vaimon kanssa Suomen ja Ruotsin kautta New Yorkiin, ja sen vuoksi hänet julistettiin sotilaskarkuriksi. Yhdysvalloista Becker päätyi Meksikoon.

Sotilasura Meksikossa

Meksikossa hän osallistui siellä käynnissä olleeseen sisällissotaan Ranskan ja Espanjan tukeman Meksikon toisen keisarin Maksimilianin (keisarina 1864–1867) joukoissa Meksikon laillisen presidentin Benito Juárezin johtamaa tasavaltalaisarmeijaa vastaan. Hän joutui kenraali Vicente Riva Palacion vangiksi sodan alkuvaiheissa, mutta hänet vaihdettiin sotavankeihin. Sodan loppuvaiheessa hän joutui uudelleen vangiksi ja hänet tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin. Hän pääsi palaamaan Eurooppaan noin viiden vuoden kuluttua Meksikoon saapumisestaan.

Paluu Eurooppaan

Meksikossa ollessaan Becker oli solminut avioliiton ja kääntynyt katoliseen uskoon. Palattuaan Eurooppaan hän asettui asumaan Pariisiin, jossa aitokonservatiiviset piirit vahvistivat hänen katolisia näkemyksiään. Pariisista hän lähti Roomaan. Roomassa ollessaan Becker liittyi paavin aateliskaartiin, josta hän kuitenkin erosi jo puolen vuoden kuluttua lähteäkseen taistelemaan Kreikan puolesta turkkilaisia vastaan. Kreikan armeijassa ollessaan Becker toimi Kreikan hallituksen neuvonantajana. Kreikan hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt Beckerin suunnitelmia, joten hän palasi takaisin Pariisiin ja ryhtyi sanomalehtikirjoituksilla tukemaan Espanjan vanhoillista puoluetta ja Don Carlosia.

Takaisin sotilasuralle

Vuonna 1871 Becker asettui Egyptin armeijan palvelukseen taistellakseen sen joukoissa Turkkia vastaan. Menestys ei kuitenkaan ollut erityinen, ja pian Becker siirtyi Konstantinopolissa olevan Venäjän suurlähettilään kreivi Nikolai Ignatjevin suosituksesta Serbian armeijan esikuntaan, jossa hän ryhtyi uudistamaan Serbian armeijaa. Samalla Becker painosti Serbian hallitusta julistamaan sodan Turkille. Sodan syttyessä Becker nimitettiin Serbian armeijan esikuntapäälliköksi, mutta hän joutui kuitenkin eroamaan tehtävästä riitauduttuaan Serbian kuninkaan kanssa. Sen jälkeen myöskään Venäjän armeija ei huolinut häntä palvelukseensa. Becker lähti Kreikkaan, jossa parhaillaan suunniteltiin Balkanin liittoa ja hyökkäystä Turkkia vastaan. Suunnitelmat kuitenkin raukesivat, kun tuli tieto Venäjän aloittamista rauhanneuvotteluista.

Takaisin Pariisiin

Balkanin liiton ja hyökkäyksen Turkkiin rauettua Becker palasi Pariisiin, jossa sikäläiset ystävät hankkivat hänelle poliittisen toimittajan paikan L'Estafette-lehdessä. Samalla Becker kirjoitti useisiin muihinkin lehtiin ja aikakauskirjoihin. Kirjoitukset herättivät huomiota ja keskustelua, mutta erityistä huomiota ja paheksuntaa herätti hänen vuonna 1880 kirjoittamansa artikkeli "La Finlande indépendante et neutre". Kirjoituksessaan Becker ennusti melko tarkkaan tulevien sortovuosien tapahtumat ja samalla kehotti Suomea aseellisesti hankkimaan täydellisen vapauden ja suurvaltojen takaaman puolueettomuuden. Kirjoitusta seuranneina vaikeina vuosina Becker hankki elantonsa lehtimiehenä sekä Ranskassa että Espanjassa ja kirjoitteli etenkin Balkanin asioista.

Sortovuodet

Sortovuosina Becker kirjoitti Suomen kysymyksestä nimimerkillä Ilmarinen. Becker oli erittäin taitava ja monipuolinen suurpolitiikan asiantuntija. Hän oli älykäs, kielitaitoinen ja viehättävä seuramies mutta vailla pitkäjännitteisyyttä ja tarvittavaa mukautumiskykyä. Loppuelämänsä Becker asui Napolissa tehden kirjoituksillaan Suomen asiaa tunnetuksi.

Avioliitot

Becker oli naimisissa vuonna 1866 meksikolaisen Maria Conception Adornon kanssa ja vuodesta 1889 lähtien kreikkalaisen pankkiirinlesken Anna Komnenoksen kanssa. Beckerin lesken kuoltua 1929 molempien tuhka tuotiin Suomeen haudattavaksi 1931.

Teokset

• Ilmarinen: La Russie, son passé, son présant / par Ilmarinen. Neapel : [s.n.], 1906.
• Waldemar Becker: L’Albanie et les Albanais / par le colonel [W.] Becker. Paris : Dentu, 1880.
• Waldemar Becker: Finlande indépendante et neutre. Paris, 1880
• Waldemar Becker: Poezdka vostzejskìa gubernìi / V. Bekkera. Moskva : [s.n.], 1852 (Tipografìa V. Gote)

Lähteet

• Becker, Erik: Becker-Bei – suomalainen sotilas ja poliitikko. Hämeenlinna: Karisto, 1968.