Takeshi Kitano

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Beat Takeshi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Takeshi Kitano
北野 武
Takeshi Kitano Cannesissa vuonna 2000.
Takeshi Kitano Cannesissa vuonna 2000.
Henkilötiedot
Koko nimi Takeshi Kitano
Syntynyt18. tammikuuta 1947 (ikä 77)
Tokio, Japani
Ammatti ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, koomikko, kirjailija, runoilija, taidemaalari
Ohjaaja
Aktiivisena 1989—
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
takeshi-kitano.jp
IMDb
Elonet

Takeshi Kitano (jap. 北野 武, Kitano Takeshi, s. 18. tammikuuta 1947 Tokio) on japanilainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, koomikko, kirjailija, runoilija ja taidemaalari. Hänet tunnetaan myös nimellä Beat Takeshi.[1]

Kitanon elokuvat kertovat yleensä gangstereista tai poliiseista. Yhteistä hänen elokuvilleen on staattisuus ja pitkät kohtaukset, joissa ei päällisin puolin näyttäisi tapahtuvan mitään. Monissa hänen elokuvissaan on synkkä ja nihilistinen elämänasenne, mutta niissä on myös huumoria. Japanissa hänet tunnetaan parhaiten TV-juontajana sekä koomikkona, ja Japanin ulkopuolella taas enimmäkseen elokuvistaan.

Vuonna 2000 Kitano perusti elokuvayhtiön Office Kitano, josta hän erosi vuonna 2018.[2]

Elokuvaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden erilaisten, yleensä koomisten roolien jälkeen vuonna 1989 Kitano palkattiin pääosaan Violent Cop -elokuvaan. Siinä Kitanon esittämä päähenkilö on sosiopaattinen poliisi, joka reagoi jokaiseen tilanteeseen väkivallalla. Kun elokuvan alkuperäinen ohjaaja sairastui, Kitano tarjoutui ohjaamaan elokuvan itse. Hän myös kirjoitti käsikirjoitusta uudelleen. Elokuva oli arvostelu- ja kaupallinen menestys Japanissa.

Kitanon toinen elokuva ohjaajana ja ensimmäinen ainoana käsikirjoittajana oli 3–4 x Jūgatsu (1990). Elokuva kertoo Masakista, nuoresta miehestä, jonka baseball-valmentajaa uhkailee paikallinen yakuza. Masaki matkustaa ystävänsä kanssa Okinawalle ostaakseen aseita, jotta he voivat kostaa yakuzalle. Matkan varrella he tutustuvat Kitanon esittämään psykopaattiseen gangsteriin. Elokuvassa Kitano loi tyylin, jota on noudattanut myöhemmin urallaan: šokeeraavaa väkivaltaa, omituista mustaa huumoria ja jähmettyneitä otoksia. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt hyvin Japanissa.

Kitanon kolmas elokuva oli Näkymä meren rannalla (1991). Se kertoo kuurosta roskakuskista, joka päättää opetella surfaamaan löydettyään surfilaudan roskien seasta. Tässä elokuvassa esillä on Kitanon pehmeämpi, romanttinen puoli.

Kitano alkoi saada huomiota Japanin ulkopuolella elokuvallaan Sonatine (1993). Siinä Kitano esittää tokiolaista gangsteria, joka lähetetään Okinawalle lopettamaan paikallinen mafiasota.

Kitanon koomikkotausta näkyy Minna–Yatteru ka? -elokuvassa (1995). Tämä episodimainen komedia kertoo yksinkertaisesta miehestä, joka yrittää vain harrastaa seksiä autossa, sekä hänen seikkailuistaan tätä päämäärää tavoitellessaan. Elokuva satirisoi tunnettuja japanilaisia kulttuuri-ilmiöitä, kuten Godzillaa, Ultramania ja Zatōichia.

Elokuussa 1994 Kitano joutui moottoripyöräonnettomuuteen,[1] jonka seurauksena toinen puoli hänen kasvoistaan halvaantui. Pian parantumisensa jälkeen Kitano ohjasi elokuvan Kids Return (1996). Tästä elokuvasta tuli hänen siihen saakka suurin menestyksensä Japanissa. Onnettomuutensa jälkeen Kitano ryhtyi maalaamaan. Hänen maalauksiaan on ollut esillä taidenäyttelyissä, niitä on julkaistu kirjoissa ja monien hänen elokuviensa soundtrackien kansitaiteena. Kitanon maalaukset olivat tärkeässä osassa myös elokuvassa Hana-Bi – tulikukkia (1997). Hana-Bitä pidetään yleisesti hänen parhaana elokuvanaan, ja se vakiinnutti Kitanon aseman yhtenä tärkeimmistä japanilaisista nykyohjaajista.

Vuoden 1999 Kikujiron kesä -elokuvassa Kitano esittää tyhjäntoimittajaa, joka päätyy saattamaan nuorta poikaa, joka etsii äitiään. Kitanon seuraava elokuva Veli (2001) kuvattiin Los Angelesissä, ja se oli Kitanon ensimmäinen ja tähän asti ainoa englanninkielinen elokuva. Siinä Kitano esittää gangsteria, joka joutuu pakenemaan Japanista Yhdysvaltoihin, ja ystävystyy paikallisen gansterin kanssa. Seuraava elokuva Dolls (2002) taas kertoo kolme erillistä tarinaa kuolemattomasta rakkaudesta.

Zatoichi – sokea samurai (2003) on uusintaversio Shintarō Katsun 1970-luvun samannimisestä elokuvasarjasta. Se oli Kitanon uran suurin yleisömenestys Japanissa ja sai lukuisia palkintoja elokuvafestivaaleilla ympäri maailman.

Kitanon uusimmat elokuvat ovat trilogian muodostavat komediat Takeshis' (2005), Kantoku · Banzai! (2007) ja Akiresu to kame (2008).

Kitano on myös säännöllisesti näytellyt muiden ohjaajien elokuvissa. Näistä tunnetuimpia ovat Kinji Fukasakun Battle Royale (2000) ja Nagisa Ōshiman Tabu (1999). Kitano esiintyy myös Robert Longon amerikkalaisessa elokuvassa Johnny Mnemonic – kuoleman kuriiri (1995).

Muita töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitano on kirjoittanut yli viisikymmentä kirjaa runoutta, romaaneja ja elokuvakritiikkiä.

Hän loi NES-pelin Takeshi no Chōsenjou vuonna 1986.

Kitano on myös juontanut lukuisia tekevisio-ohjelmia, muun muassa ohjelmat Takeshi’s Castle (Hullut japanilaiset), Sekai Marumie ja Oko ga hen da yo, nihonjin.

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 358–359. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3
  2. ↑ Mark Schilling: Takeshi Kitano Quits Office Kitano, the Company He Founded Variety. 14.3.2018. Viitattu 17.9.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Takeshi Kitano.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Takeshi_Kitano&oldid=21834622”