Pikkupetoahven
(Ohjattu sivulta Bathybates minor)
Pikkupetoahven | |
---|---|
Pikkupetoahven George Albert Boulengerin piirtämänä. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Kirjoahvenkalat Cichliformes |
Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
Suku: | Petoahvenet Bathybates |
Laji: | minor |
Kaksiosainen nimi | |
Bathybates minor |
|
Katso myös | |
Pikkupetoahven[2] (Bathybates minor) on kirjoahventen (Cichlidae) heimoon ja petoahventen (Bathybates) sukuun kuuluva kalalaji, joka elää kotoperäisenä Tanganjikajärvessä. Sitä pidetään akvaariokalana.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkupetoahven kasvaa yleensä 16 senttimetrin ja enintään 20,5 senttimetrin mittaiseksi.[4][3] Vartalon yläpuoli on väritykseltään ruskea ja alapuoli hopeinen. Selkäevä on piikikäs. Pikkupetoahvenella on pienet suomut ja suussaan teräviä hampaita.[4]
Levinneisyys ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkupetoahven elää kotoperäisenä Tanganjikajärvessä, missä sitä tavataan koko järven alueelta.[3][5] Laji muodostaa parvia ja käyttää ravinnokseen pääasiassa sillejä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ntakimazi, G.: Bathybates minor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri ja Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 91. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b c d Bathybates minor (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Boulenger, George Albert: Bathybates minor. (sivut 442–443) Catalogue of the fresh-water fishes of Africa in the British Museum (Natural History), volume 3. 1915. Viitattu 15.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Bathybates minor Nordiska Ciklidsällskapet. Viitattu 15.11.2023. (ruotsiksi)