Baikalin–Amurin rata
Baikalin–Amurin rata[1] (ven. Байкало-Амурская магистраль, Baikalo-Amurskaja magistral, BAM) on vuonna 1991 valmistunut Venäjän halki kulkeva rautatie. Radan pituus on noin 3 500 kilometriä[2], ja se kulkee Siperian radan suunnassa sen pohjoispuolella. Olemassaolollaan se turvaa kuljetukset itä-länsisuunnassa Moskovasta Siperian radan joutuessa toimintakyvyttömäksi, minkä vuoksi rataosa on myös strategisesti merkityksellinen.lähde? 2010-luvulla matka radan päästä päähän kesti pikajunalla noin kolme viikkoa. Rata on kuitenkin osin huonossa kunnossa, mikä hidastaa matkantekoa: pikajunan keskinopeus on vain 40 km/h.[2]
Rakennustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rataa on rakennettu pätkittäin jo vuodesta. Vuonna 1966 Neuvostoliitto käynnisti jälleen hankkeen, jonka tarkoitus oli rakentaa uutta rautatietä Neuvostoliiton Aasian puoleiseen osaan Siperiassa.lähde?
Radan ensimmäinen osuus Bratskista Taišetiin rakennettiin jo 1930-luvulla. Suuri osa Kaukoidän osuutta rakennettiin pääasiassa toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1944–1946 käyttäen japanilaisia ja saksalaisia sotavankeja. Noin 150 000 radanrakentajan arvellaan kuolleen. Stalinin kuoltua vuonna 1953 hanke pysähtyi.lähde?
Brežnevin hanke 1974–1984
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev julisti ratahankkeen poliittiseksi hankkeeksi vuonna 1974.[2] Radasta oli tullut merkityksellinen uudestaan 1960-luvun lopussa, kun Neuvostoliiton ja Kiinan välit huononivat siihen pisteeseen, että maat kävivät keveillä aseilla rajasotaa Ussuri-joella (Ussurin rajavälikohtaus). Mikäli Siperian rata olisi tullut toimintakyvyttömäksi itäosistaan, olisi Baikalin–Amurin radalla ollut suuri merkitys.lähde?
Yhteiskunnallisesti hankkeen tuli olla Komsomolin nuorisoliittolaisten voimannäyte[2] mutta radan pohja oli suunniteltu alustaltaan niin pehmeälle maalle, ettei se onnistunut. Radan itä- ja länsiosat yhdistettiin 29. syyskuuta 1984, jolloin radasta vain kolmasosa oli täysin liikennöimiskunnossa.lähde? Siitä huolimatta rata valmistui virallisesti 1. lokakuuta 1984 eli aikataulun mukaan[3].
Myöhemmät rakennustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Radan julistettiin olevan täysin valmis vuonna 1991. Joulukuussa 2003 valmistui 30 vuotta rakenteilla ollut 15,7 kilometrin pituinen Severomuiskin tunneli, joka yltää 1,5 kilometrin syvyyteen. Tunneli lyhensi matkaa puolella ja poisti lisävetureiden käyttötarpeen.lähde?
Liikkuva kalusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääasiassa tavarajunat. Aluksi dieselvetureilla, myöhemmin, kun sähköistys vaihtovirralla alkoi, ilmestyi Novotšerkasskin sähköveturitehtaan valmistamat sähköveturit. 1980-luvulla suunniteltiin käyttää VL86f-sarjan sähkövetureita, joihin asennettiin suomalaisen Strömbergin valmistama ohjausjärjestelmä H-sillalla. Vastaava järjestelmä on asennettu myös Suomen M100-sarjan metrojunaan, se antaa kiihdytyksen aikana tyypillisen äänisarjan, joka muistuttaa vaihteiston vaihtamista. Neuvostoliiton romahtaminen teki VL86f:n tuotannon mahdottomaksi. Osa hankkeen teknisistä ratkaisuista kuitenkin käytettiin parhaillaan valmistettavissa sähkövetureissa.
Ongelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Severomuiski-tunnelin rakentamisen aikana havaittiin tapauksia, joissa henkilöstö altistui radonille. Tunnelin avaaminen viivästyi vuodesta 2001 vuoteen 2003. Ennen tätä tavarajunien liikkumista vaikeutti Venäjällä äärimmäisenä pidetty 40 tuhannesosan kaltevuus.
Mahdollinen terroriteko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrainalaiset lähteet väittivät että Severomuiskin Bessolov-tunneli räjäytettiin Burjatiassa yöllä 30.11.2023 ja liikenne olisi poikki. Tekijäksi ilmoitettiin Ukrainan turvallisuuspalvelu. CNN:n mukaan neljä pommia räjähti rahtijunassa ja viranomaiset tutkivat tapahtunutta.[4][5] Räjähdystä esiteltiin myös videolla, joka tosiasiassa oli otettu ukrainalaisen tv-kanavan uutisesta, joka käsitteli räjähdystä Jamalin kaasukentällä keväällä.[6] Väite oli lähtöisin RBC-Ukraine-uutiskanavalta. Ukrainan SBU ei vahvistanut tai kieltänyt tapahtunutta Newsweekille.[7] Ukrainan sotaa seuraavat kanavat eivät pystyneet vahvistamana oliko räjähdystä oikeasti tapahtunut.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 28. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 (suomeksi)
- ↑ a b c d Radanrakentajien usko ei horju Sydän-Hämeen Lehti. 22.10.2013. Viitattu 19.6.2023.
- ↑ Dokumentti 22.55 BAM TV2 Siperiaan... Helsingin Sanomat. 4.2.2009. Viitattu 19.6.2023.(vaatii tilauksen)
- ↑ https://edition.cnn.com/2023/11/30/europe/russia-train-fire-ukraine-intl/index.html
- ↑ https://charter97.org/en/news/2023/11/30/573586/
- ↑ https://t.me/two_majors/15681
- ↑ https://www.msn.com/en-us/news/world/russias-main-link-to-china-paralyzed-after-tunnel-sabotage-reports/ar-AA1kMqeA
- ↑ No Photo Evidence Yet Released for Ukrainian Severomuiskiy Tunnel Bombing, Slavyangrad, 2023-12-01 [1]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- BAM (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kartta Venäjän rautatieverkostosta asemineen parovoz.com. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 11.12.2005.
- Venäjän rautatieministeriö [2] (Arkistoitu – Internet Archive) BAM (venäjäksi)