Cimeliidae

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Axioidea)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cimeliidae
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Sirppisiipimäiset Drepanoidea
Heimo: Cimeliidae
Chrétien, 1916
Synonyymit
  • Axiidae
Lajit
Katso myös

  Cimeliidae Wikispeciesissä
  Cimeliidae Commonsissa

Cimeliidae on lajimäärältään hyvin pieni perhosheimo. Aikaisemmin se oli Axioidea-yläheimon ainoa jäsen, mutta kuuluu nykyisin sirppisiipimäisten yläheimoon[1]. Heimoon kuuluu kuusi lajia kahdessa eri suvussa: Epicimelia ja Axia. Euroopassa tavataan kolme lajia, joiden levinneisyys rajoittuu Välimeren ympäristöön.

Heimon lajit ovat keskikokoisia, leveäsiipisiä, useimmiten värikkäitä perhosia, joiden siivissä on monilla lajeilla laajat valkoiset laikut. Etusiipi on muodoltaan melko terävä ja muodoltaan voimakkaan kolmiomainen. Lepoasennossa siivet ovat jyrkän kattolaskuisesti ruumiin sivuilla peittäen kokonaan sekä takaruumiin että takasiivet. Takaruumiin seitsemännen jaokkeen hengitysaukkoon liittyy parillinen, taskunmuotoinen elin, joka saattaa liittyä kuuloaistiin.[2][3]

Aikuisten perhosten pistesilmät ovat pienet ja chaetosemat puuttuvat kokonaan. Huulirihmat ovat erittäin lyhyet. Tuntosarvet ovat molemmilla sukupuolilla kaksoiskampamaiset. Imukärsä on suomuton ja sen pituus vaihtelee lajista riippuen lyhyestä melko pitkään.[3]

Perhosten etu- ja takasiipiä yhdistää frenulum-retinaculum-rakenne ja naaraalla frenulum muodostuu useista erillisistä sukasista. Perhoset lentävät yöllä ja molemmat sukupuolet tulevat valolle.[3]

Vain kahden lajin, Axia margarita ja Axia napoleona, koko kehityskaari tunnetaan. Näillä naaraan tuottamat munat ovat muodoltaan litteitä ja täysikasvuisen toukan selässä on uloke. Koteloituminen tapahtuu kasvinjätteiden sekaan maahan.[3]

Kaikkien toukkavaiheessaan tunnettujen lajien toukat elävät ravintokasvillaan vapaina syöden eri tyräkkilajeja (Euphorbia).[3]

  1. Perhosten systematiikka
  2. J. Minet & A. Surlykke (2003). "Auditory and sound producing organs". In N. P. Kristensen. Lepidoptera, moths and butterflies. Volume 2: Morphology and Physiology. Handbuch der Zoologie. Eine Naturgeschichte der Stämme des Tierreiches. Walter de Gruyter, Berlin. pp. 289–323.
  3. a b c d e Kristensen (ed.) "Lepidoptera, Moths and Butterflies. Volume 1. Evolution, Systematics and Biogeography". Handbook of Zoology ISBN 978-3110157048 s. 184 ja s. 257-258

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]