Axel Bäckman
Axel Arvid Bäckman (12. maaliskuuta 1893 Petolahti – 5. lokakuuta 1935 Sydney) oli suomalainen jääkärimajuri ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Erik Herman Bäckman ja Karolma Sofia Hägglund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Karin Loenbomin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Axel Bäckman kirjoitti ylioppilaaksi Kristiinan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Saasalaiset osakuntaan. Hän jatkoi opiskelujaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattisella osastolla vuosina 1912–1914. Upseerien pioneerikurssille hän osallistui Korialla vuonna 1922.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Axel Bäckman liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan päälliköksi 5. jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Komppanianpäällikkönä hän otti sisällissodassa osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen hänet komennettiin 12. heinäkuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Pioneerikoulutuspataljoonan 1. komppaniaan. Myöhemmin 16. huhtikuuta 1919 hänet komennettiin pataljoonan 2. komppaniaan päälliköksi. Pioneeripataljoona N:o 2:n komentajana hän toimi 6. – 18. heinäkuuta 1920 ja 13. syyskuuta 1920 – 3. helmikuuta 1923 välisen ajan. Seuraavaksi hänet komennettiin Rautatiepataljoonaan insinööri- ja aseupseeriksi. Armeijasta hän otti eron 30. tammikuuta 1924, jonka jälkeen hän toimi liikemiehenä. Luottamustoimiin hän osallistui 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1919–1920. Myöhemmin hän muutti Australiaan, jossa kuoli Sydneyssä 5. lokakuuta 1935. Hänet on haudattu Sydneyhin N.S.W.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|