Atsovärit
phenol_structure.svg)
Atsovärit ovat synteettisiä väriaineita, joita käytetään tekstiilien, paperin ja elintarvikkeiden värjäämiseen. Atsovärit ovat monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät atsoryhmän (-N=N-), joka tekee aineesta värillisen.
Atsovärejä käytetään muun muassa makeisissa, jäätelöissä, virvoitusjuomissa ja leivonnaisissa.[1] Joidenkin värien nimissä on käyttötarkoitukseen viittaava kirjainkoodi: esimerkiksi ruskea FK:ta on käytetty savusilleihin (engl. for kippers)[2] ja ruskea HT kestää korkeita lämpötiloja (engl. high temperature).[3]
Atsovärien vaikutusta ei tarkkaan tunneta, mutta niiden uskotaan aiheuttavan herkille ihmiselle esimerkiksi iho-oireita, kuten ihottumaa ja punoitusta. Atsovärien vaikutusta lapsien ylivilkkauteen on pyritty tutkimaan, mutta tutkimus on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Niiden käyttö elintarvikkeissa kiellettiin Suomessa 1970-luvulla, mutta eduskunta joutui sallimaan ne Euroopan unioniin liittymisen myötä, jottei kielto olisi aiheuttanut kaupan teknistä estettä. Suomalainen elintarviketeollisuus on suhtautunut sallimisenkin jälkeen atsovärien käyttöön nuivasti, jonka vuoksi niitä ei juuri käytetä. Atsovärejä voi kuitenkin löytää ulkomailta tuoduista elintarvikkeista, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa valmistetuista virvoitusjuomista.[1]
Suomessa elintarvikkeiden lisäaineina käytössä olevat atsovärit ja niiden E-koodit:[4]
- tartratsiini, E 102, CI 19140
- paraoranssi, E 110, CI 15985
- atsorubiini, E 122, CI 14720
- amarantti, E 123, CI 16185
- uuskokkiini, E 124, CI 16255
- punainen 2G, E 128, CI 18050
- alluranpunainen, E 129, CI 16035
- briljanttimusta, E 151, CI 28440
- ruskea HT, E 155 CI 20285
- litolirubiini BK, E 180
Atsoväri E128:n eli punaisen 2G:n käyttö kiellettiin Euroopassa 28. heinäkuuta 2007[5] ja ruskea FK eli E154 vuonna 2012[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Terveys | Kauppojen hyllyillä on nyt limsoja, joiden etiketissä on hämmentävä varoitus – Asiantuntija kertoo, mitä atsoväreistä on syytä tietää Helsingin Sanomat. 29.6.2020. Viitattu 26.10.2021.
- ↑ Tom P. Coultate: Food: The Chemistry of Its Components, s. 245. Royal Society of Chemistry, 2009. (englanniksi)
- ↑ Saltmarsh, Mike: Essential Guide to Food Additives, s. 109. (4. painos) Royal Society of Chemistry, 2003. ISBN 9781849734981 Google kirjat -esikatselu (viitattu 29.4.2020).
- ↑ Atsovärit E-koodit. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
- ↑ Komission asetus (EY) 844/2007 värin E 128 eli Punainen 2G käytön keskeyttämiseksi (PDF) 27.7.2007. Euroopan yhteisöjen komissio. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 4.6.2008.
- ↑ Asetukset eur-lex.europa.eu. Viitattu 10.7.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): 4-Hydroxyazobenzene (englanniksi)
- IUPAC Gold Book: Azo compounds (englanniksi)
- Encyclopædia Britannica: Azo compound (englanniksi)