Assassiinit
Assassiinit olivat islamilainen ismailiittišiiojen nizareihin kuulunut, Alamutin linnaketta hallinnut sotilaallinen lahko tai kultti, joka oli olemassa 1000-luvun lopulta 1200-luvun puoliväliin.
Assassiinien nimen on usein väitetty tulleen arabian kielen sanasta ”haššāšīn” (حشّاشين), joka tarkoittaa ”hasiksen syöjää”[1], mutta se on kaikkea muuta kuin varmaa. Sana tarkoittanee todellisuudessa roskaväkeä.[2]
Liikkeen perustamisajankohdaksi on usein mainittu vuosi 1090, jolloin Hassan-i Sabbah olisi vallannut Kaspianmeren eteläpuolella (noin 100 kilometriä nykyisestä Teheranista) sijainneen Alamutin vuoristolinnakkeen. Kuitenkin nizari-lahko syntyi vasta muutamia vuosia myöhemmin. Hassan-i Sabbahia on kutsuttu ”Vuoren vanhukseksi”, mutta todennäköisesti kyseessä on virheellinen käännös.
Lahko tunnettiin lähinnä sitä uhanneen seldžukkivaltion eliittiä vastaan tekemistään salamurhista. Murhat toteutettiin yleensä tikareilla ja usein julkisilla paikoilla kuten moskeijoissa pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi. Jousien ja myrkyn tapaisia keinoja, jotka olisivat antaneet murhaajalle mahdollisuuden paeta, ei käytetty, vaan murhat olivat käytännössä itsemurhaiskuja – tosin assassiinit eivät tehneet itsemurhaa, vaan antoivat vangitsijoidensa surmata itsensä.
Suurin osa assassiinien uhreista oli sunnimuslimeja, jotkut väitetyt, kuten visiiri Nizam al-Mulk erittäin merkittäviä. Liike teki myös useita lähes onnistuneita Saladinin murhayrityksiä. Liikkeen piikkiin laitettiin myös muiden tekemiä salamurhia.
Assassiinit hävitti Mongolivaltakunnan sotapäällikkö Hülegü-kaani 1256. Mongolikaani Möngken hovissa käyneen hollantilaisen Vilhelm Rubrukin mukaan assassiinit olivat aiemmin lähettäneet Karakorumiin 400 salamurhaajaa tarkoituksenaan surmata Mongolivaltakunnan suurkaani. Mongolihyökkäys hävitti myös paljon nizarien keskeisiä tekstejä.
Monet assassiineihin Euroopassa liitetyt legendat periytyvät ristiretkeläisiltä ja Marco Pololta, joka väitti vierailleensa Alamutissa vuonna 1273. Näitä tarinoita pidetään nykyisin lähinnä sepitteellisinä, varsinkin kun mongolit hävittivät linnakkeen 1256. Tunnetun, luultavasti täysin sepitteellisen[2] tarun mukaan assassiinit loivat huumeilla ja haaremeilla paratiisinomaisen ilmapiirin, joka kannusti salamurhaajia pyrkimään todelliseen paratiisiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arild Hvidtfeldt: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 6: Suuret uskonnot, s. 301. Otava, 1984. ISBN 951-1-07551-9
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Gaudeamus, 1999.