Hakapyssy

Hakapyssy (holl. haakbus, saks. Hackenbüchse) eli arkebuusi (ransk. (h)arquebus) oli varhainen eurooppalainen suustaladattava käsituliase, jonka tunnusomainen piirre on pitkän piipun suun lähellä oleva vankka koukku tai haka. Myös nimi arkebuusi on johdettu saksankielen sanasta Hackenbüchse. Hakapyssy oli varustettu 1400-luvun puolivälissä kehitetyllä lunttulukolla.

Käsikanuuna eli raskas arkebuusi Askerî Müse -museon kokoelmissa Istanbulissa. Piipun alla asetyypille ominainen haka.

Hakapyssyn haka tuetaan ammuttaessa johonkin kiinteään esineeseen, jolloin se vastaanottaa rekyylin. Linnaa puolustettaessa ladattu hakapyssy voitiin tukea muurinharjaan siten, että haka nojasi muurinharjan ulkopuoleen. Kentällä ammuttaessa hakapyssy tuettiin vankkaan lankuista tehtyyn ampumatukeen tai myöhemmin ampumasauvaan.

Lunttulukkomusketti laukaistaan ampumasauvaan tukien.

Historiaa

Olkapäätä tai rintaa vasten asetettava musketin tukki kehitettiin todennäköisesti hussilaissotien aikana (1419–1436), ja tätä edeltävien aseiden ongelmana oli rekyylin hallinta. Varhaisemmat käsikanuunat oli kiinnitetty pitkään tukisalkoon, jonka perä voitiin asettaa maata vasten ammuttaessa, mutta tämä teki aseesta epäkäytännöllisen pitkän. Käsikanuunasta kehitettiin raskaampi hakapyssy ja kevyempi arkebuusi, jolloin käsikanuunan tukisalosta voitiin luopua.

Hakapyssyjä oli käytössä 1600-luvun alkupuolelle saakka. Ase oli painava ja tämän vuoksi sitä käytettiin 1520-luvulle saakka ainoastaan piirityssodankäynnissä. Taistelukentällä ase laukaistiin tukemalla se ampumasauvaan.

Myöhemmin 1600-luvulla arkebuusi-nimitys erkaantui tarkoittamaan nimenomaan lunttulukkoista pitkäpiippuista asetta, joka oli muskettia kevyempi, eikä siten vaatinut ampumasauvan käyttöä. 1630-luvulla musketista kehitettiin kevyempiä versioita, joiden laukaisuun ei tarvittu enää välttämättä ampumasauvaa. Samaan aikaan termi musketti laajeni käsittämään kaikki jalkaväen pitkäpiippuiset aseet. Ampumasauvoja valmistetaan edelleen kaupallisestikin, myös teleskooppisina, ja niitä käytetään yleisesti metsästyksessä haluttaessa parantaa ampumatarkkuutta. Maastossa liikuttaessa sauva toimii kävelykeppinä. Talvisin yhden tai kahden suksisauvan käyttäminen ampumasauvana on yleinen tapa.

Väljyyksien vertailua

Suurimmat hakapyssyt saattoivat olla 4-väljyyksisiä (26,72 mm). Esimerkiksi 6-väljyyksinen hakapyssy ampui 1/6 naulan lyijykuulaa (75,6 g), ja sen putken sisähalkaisija oli 23,35 mm.

Musketin väljyys vaihteli yleensä välillä 10–40, eli piipun sisähalkaisija oli 12,4–19,69 mm. Esimerkiksi 16-väljyisen musketin piipun sisähalkaisija oli 16,83 mm, ja sen lyijykuula painoi yhden unssin (28,35 g).

Hakapyssyllä ampuminen

• 
  Tarkistetaan, että luntun kärki on sopivasti esillä, puhalletaan se hehkumaan ja otetaan ampuma-asento asettaen musketti ampumasauvan varaan.
• 
  Avataan sankkipannun kansi ja tähdätään.
• 
  Puristetaan liipasinta, jolloin luntun kärki painuu sankkipannuun ja sytyttää sankkiruudin.
• 
  Sankkiruuti sytyttää sankkireiän kautta panoksen.

Katso myös

• Kiertohakatykki

Lähteet

• Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 227, 229–230, 236. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hakapyssy Wikimedia Commonsissa